pärnu

pärnu

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Lomahaikeutta

Loma meni taas hujauksessa. Eilen, kun parkkeerasin autoani Karisman eteen ja kävelin kauppaan, tuntui ihan uskomattomalta, että vain vajaata vuorokautta aiemmin olin katsellut, kuinka lapset painivat leikkisästä Gardajärvessä. En meinannut millään hennota huutaa heitä sieltä pois, pakkaamaan ja viimeiselle yhteiselle illalliselle.


Mutta kai se on merkki onnistuneesta lomasta, kun tuntuu vieläkin niin haikealta. Meillä oli hieno porukka, onnistunut reissu ja hauskaa yhdessä.


Viikkoon mahtui patikointia, aamulenkkejä, vesipuistoilua, yksi kiva pyörälenkki, paljon auringossa makoilua, uintia, pari hyvää kirjaa, pitkiä illallisia, shoppailua, kilokaupalla jäätelöä ja rentouttavaa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa.


Simo ja Mika kävivät parina päivänä ihailemassa maisemia maastopyöräillen. Koko porukalla kiivettiin läheiselle maisemakahvilalle ja osa siitä pari kilometriä eteenpäin, 600 metrin korkeudella olleelle kappelille.


Automatkatkin olivat hieno elämys, kun ajeltiin reilut neljän tuntia Alppien juurella Münchenistä Saksan ja Itävallan kautta Italiaan.


Gardajärvi ja etenkin sen pohjoispuoli, Riva del Garda, ovat minun sielunmaisemani. Siellä, ikiaikaisten vuorten kainalossa, sitä tuntee olevansa vain murunen tässä maailmankaikkeudessa.


Riva del Garda on pieni, erittäin siisti ja viihtyisä kaupunki, josta monille etelän lomakohteille tyypillinen möykkäturismi, pubit, discot, sisäänheittäjät ja humalaiset turistit loistavat poissaolollaan. Niiden sijasta kaupungissa on paljon erilaisia vaateputiikkeja, taidekauppoja, jäätelökioskeja ja viihtyisiä ruokaravintoita.


Vanhan kaupungin lisäksi Rivan rannan puoleiselle osalle on noussut uudehko kauppakeskus, jossa on mm. suuri Coop-ruokakauppa. Rantaeväät on helppo poimia matkan varrelta, jos niitä ei halua ostaa rantaravintoloista, joissa hintataso on tosin varsin kohtuullinen. Tonnikalasalaatin sai 5-7 eurolla ja kahden lapsen nälän täyttävän Club Sandwich-aterian 7 eurolla. Päivä-cappucino maksoi 1,80 euroa ja olut kaksi euroa.



Ravintoloiden pitsat ja pastat maksavat keskimäärin 8-10 euroa ja lähes jokailtainen alkupalamme, simpukat tomaattikastikkeessa, saman verran.



Perjantai-iltana Rivalla oli Magic Night, jossa oli mm. huikea musiikki- ja valoshow, sirkusta ja monenlaista taidetta. Kaupungin keskusta oli täynnä ihmisiä, joille tarjoiltiin näkemistä ja kokemista kaikille aisteille.


Näitä lomakuvia katsellessa tunnen suurta kiitollisuutta omasta perheestäni ja ystävistä, joiden kanssa sain viettää kivan ja elämyksellisen viikon.


Mutta nyt aika taas orientoitua arkeen ja ryhtyä tienaamaan roposia seuraavaan lomakassaan. Työt ovat jo vauhdissa ja olen kiitollinen siitäkin, että niitä riittää.


























tiistai 11. heinäkuuta 2017

En ole ikinä...

...herännyt aamulla kuudelta ehtiäkseni seitsemäksi maauimalaan. Mutta kertapa se oli ensimmäinenkin. Eikä herääminen tehnyt edes niin tiukkaa kuin ajattelin!

Sain eilen illalla viestiä Seinäjoella asuvalta triathlonkaveriltani Ninniltä, joka oli perheensä kanssa ajelemassa Lahteen. Hän kysyi, saisiko minusta aamulla uintiseuraa. Ja tottahan toki saa!

Pohdimme hetken aikaa, mennäänkö järveen vai maauimaalaan, mutta viimeksi mainittu veti pidemmän korren, koska onhan Lahden maauimala ulkopaikkakuntalaiselle kokemus jo sellaisenaan. Hyppyrimäkien juurella sijaitsevaa maauimalaa ei itse osaa pitää oikein minään, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin onhan se aika upealla paikalla. 


Aamulla ei aurinkoa näkynyt, mutta uiminen märkkärillä lämpimässä, 24 asteisessa vedessä tuntui silti ihanan lempeältä herättelyltä päivään. Ninnin kanssa juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään, mutta hän kiiruhti puoli yhdeksäksi perheensä luo hotelliin aamupalalle ja minä kurvailin kotiin.

Lukekaahan muuten Ninnin blogia osoitteesta: energianurkkaus.fitfashion.fi

Aamukahvien jälkeen avasin koneen ja ryhdyin naputtamaan juttuja pakettiin. Ajatukset ovat silti jo sekä ensi lauantaissa että sunnuntaissa.

Lauantaina on Joroisissa triathlonin puolimatkan SM-kilpailut, jotka ovat minun kesän päätavoitteeni. Mahan pohjalla on jo sellainen mukava ja odottava kutina. Ei varsinaisesti jännitä, mutta odotan silti, että tulisi nyt jo se kisapäivä. Kesän kilpailut ovat menneet hyvin ja kuntokin tuntuu olevan kohdillaan. On kiva lähteä Joroisiin tapamaan kymmenittäin tuttuja, nauttimaan fiiliksestä ja katsomaan, mitä akasta saa tänä vuonna irti.

Sunnuntaina puolestaan koittaa toinen kesän kohokohdista, reissu Italiaan. Kone lähtee kohti Müncheniä aamu kahdeksalta ja on perillä muutamaa tuntia myöhemmin. Münchenistä vuokraamme auton ja ajamme neljän tunnin matkan Saksan ja Itävallan kautta Italiaan ja Gardajärvelle. Meidän lisäksemme reissuun lähtee kolme ystäväperhettä, joten hauskaa tulee olemaan varmasti!

Mutta sitä ennen - naputinaputi ja viimeisiä työjuttuja kasaan. Jos huomenna paistaa aurinko, ahkeroin aamupäivän ja hyppään sitten fillarin selkään pienelle lenkille.

Nautitaan kesästä - se on nimittäin tässä ja nyt!








torstai 6. heinäkuuta 2017

14. kerran Tahdon

Meillä oli maanantaina 14. hääpäivä. Vietimme sen erillämme, sillä Simo oli viikonloppuna Tahkolla maastopyöräkisassa ja minä taas Lahdessa Miskan futisturnauksessa ja omissa triathlonkilpailuissani.


Toisen muistamista ja menneiden vuosien muistelemista se ei silti estänyt. Katselin koneeltani vanhoja kuvia kaikenlaisista yhdessä tehdyistä reissuista ja vuosiin mahtuneista tapahtumista. Mukavia muistoja on ihan valtavan paljon.


Mutta on yhteisiin vuosiin mahtunut muitakin kuin onnenkyyneleitä. Olisi tekopyhää väittää, ettei koskaan ole mennyt huonosti. On mennyt. On ollut pahaa mieltä, mykkäkoulua ja tiuskimista. Yleensä riita on saatu aikaan ihan mitättömistä asioista, kuten mystisesti pyykin seasta kadonneista sukista tai kodin yleisestä sekamelskasta. Ja kun pää on saatu auki, niin samalla sitä tulee sanottua kaikki muukin mielen päällä pyörinyt. Kärpänen saa silmän räpäyksessä härkäsen mittasuhteet ja sota on valmis.



Mutta tässä sitä silti edelleen ollaan ja vahvasti yhdessä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että viha ja rakkaus ovat sukulaisia toisilleen. Jos ei koe tunteiden ääripäitä, ei tunnu miltään. Ja kuka nyt laimeasta kahvista tai kuplattomasti limusta tykkäisi.



Antaa siis räiskyä vaan, entiseen malliin. Ja vaikka pappia ja seurakuntaa ei olekaan näköpiirissä, niin sanottakoon se nyt 14. kerran. Tahdon. Vieläkin.