pärnu

pärnu

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Arkikuvahaaste

Sain Facebookissa haasteen kertoa viikon ajan arjen tapahtumista yhdellä kuvalla. Mieleeni juolahti, että yhtä hyvin voin jakaa viikon kuvat myös tänne blogin puolelle. Joten tässäpä tätä meidän perheen arkea viime tiistaista eteenpäin.


Arkiruokaa parhaimmillaan! Simo paistoi maanantaina muikkuja ja teki ison kattilallisen perunamuussia. Tiistaina minä pyöräytin lihapullia ja salaattia muussin kaveriksi. Koko satsi hävisi nopeasti parempiin suihin.


Keskiviikkona kuskasin Miskaa ja kolmea muuta meidän kyytiringin poikaa Pajulahteen futisharkkoihin. Samalla kipittelin hallissa oman juoksuharjoitukseni, 10 x kierroksen vedot.

Onni on isot lapset, joiden omat harkat kestää aina sen kaksi tuntia kerralla. Siinä ajassa ehtii itsekin liikkua mielin määrin. Ajan käytön optimointia parhaimmillaan!



Torstain kuvassa näkyy hyvin meidän perus työpäivä. Jos en ole juttukeikalla tai muussa asiakastapaamisessa, naputan konetta keittiön pöydän äärellä. Työhuonekin olisi ja siellä istuu Simo, jos ei ole työpaikallaan Helsingissä tai asiakkaiden luona. Nykyisin hän etäilee keskimäärin kolme päivää viikossa.

Minun mielestäni se, että saan työskennellä kotona, on tämän yksin yrittämisen ehdottomasti paras työsuhde-etu. Aamuisin työpäiväni alkaa siitä, kun saan lapset koulutielle ja avaan läppärin kannen. Ei tarvitse miettiä, mitä pukee päälle tai lähteä ajamaan minnekään. Kahvitauoilla voin täyttää astianpesukoneen tai pyykkikoneen ja lounasostoksille voin napata samalla iltaruokatarpeet. Aikaa ja energiaa säästyy asioilta, joiden tekeminen menisi muutoin iltaan.

Ja onhan mulla nykyisin työkaverikin, Simo. Vaikka ei sitä ihan hirveästi tule työpäivän aikana höpöteltyä, koska kummankin työ vaatii keskittymistä. Monesti keskustelu rajoittuu päivän aikana teemoihin "keitän kahvia, juotko vielä kahvia, onko meillä lounasta vai käynkö kaupassa?".

Iltapäivällä aletaan pohtia, moneltako lapsilla on harrastuksia, kumpi vie ja mihin suuntaan ja mitä ollaan itse tekemässä siinä välissä. Tykkään kovasti tästä meidän arjesta juuri tällaisena kuin se on.


Perjantaina minulla oli kaksi juttukeikkaa. Ensin kävin kuvaaja-Johanneksen kanssa Miete Ry:llä haastattelemassa masennuksesta toipunutta Helenaa. Iltapäivän keikalla kuvaajana oli Petri ja paikkana oli Eteläinen Lähiklinikka Launeella. Jututin siellä kotipalvelu- ja sairaanhoitoyritys Deboran toimitusjohtajaa.


Perjantaina kävin Simon kanssa Meten harkkojen aikana elämäni ensimmäisen kerran retkiluistelemassa. Ravintola Lokki Teivaan satamassa vuokraa monoihin kiinnitettäviä teriä 12 euron hintaan ja niillä pääsi liukkaasti jäälle aurattua reittiä aina Mukkulan rantaan asti. Oli tosi hienoa!



Lauantai alkoi kuten lauantait melkein aina: pulahduksella uimahallin altaaseen klo 8.30. Yksin ei tarvitse uida, koska vakioporukkamme on koossa melkein aina. Tällä kertaa uitiin Maijan, Juhon ja Katjan kanssa hyvä tunnin treeni. Sen jälkeen lähdettiin Katjan kanssa vielä juoksulenkille. Jonkun mielestä hullua, mutta mun mielestä ihan parasta.

Puolelta päivin olin kotona, söin tukevan brunssin ja kurvailin FC Reippaan seuraleirille, jossa Miskakin oli, kuuntelemaan joukkueenjohtajien ja muiden vapaaehtoisten tapaamisia. Teen koulun lopputyöni Reippaalle, joten siksi siellä istuin.


 Illalla mentiin Simon kanssa Pelicansin peliin Isku Areenalle. Ensimmäinen kerta sekin!


Sunnuntaiaamuna poljin trainerilla ja juoksin matolla autotallissa kahden ja puolen tunnin treenin. Sitten mutustelin lounasta, nukuin päikkärit ja lähdin viemään Metteä voimisteluharkkoihin. Paluumatkalla kurvasin kaupan kautta ja tein iltaruoaksi kinkkuperunalaatikon.

Ja sitten ollaankin tässä hetkessä, kun olen koneen äärellä. Blogipäivityksen lisäksi teen aina sunnuntaisin seuraavan viikon päiväkohtaisen työlistan. Huomenaamulla on helpompi tarttua hommiin, kun tietää heti, mistä aloittaa.

Sen pituinen se. Siis tämä viikko. Hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti