pärnu

pärnu

torstai 21. syyskuuta 2017

Kikattava kakkiainen saapuu Karismaan!

Kauppakeskus Karismassa saa perjantaina pikkutöppöset kyytiä, sillä perheen pikkuväen oma BabyDay-tapahtuma pärähtää käyntiin klo 10-16. Luvassa on valtavasti  tekemistä, kokemista ja aistittavaa: värikylpyjä, kasvomaalauksia, muskarituokioita, temppurata, piirtämistä ja ilmapalloja. 

Tapahtumapäivän menosta vastaa lasten suosikki Kikattava kakkiainen, jonka disco pärähtää käyntiin klo 11 ja 14. Discossa DJ Kakkiainen soittaa musiikkia ja MC Citykani tanssittaa, leikittää ja liikuttaa. Esiintymisen jälkeen on fanitapaaminen (meet&greet)!



Tiedoksi niille, jotka eivät vielä tunne Kikattavaa Kakkiaista, että kyseessä on suurin Suomessa tuotettu lasten animaatiosarja. Sarjaa esitetään Ylen Pikku Kakkosessa ja kansainvälisesti se on toistaiseksi myyty 13 maahan ja käännetty 13 eri kielelle. Sarjasta on jo ilmestynyt kolme mobiilipeliä, kaksi kirjaa ja yksi kokonainen kausi TV-sarjaa.

Päivän ohjelmaa pääset kurkkaamaan tästä.

Nähdään huomenna Karismassa!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Arjen pieniä iloja

Löysin viime viikonloppuna kaupasta mun lempparijätskiä, jota olen toistaiseksi saanut vain ulkomaanreissulla. Ai että kun tulin iloiseksi!

Siinä pistaasijäätelöä lusikoidessa ajattelin, että aika pienestä se ihmisen onni lopulta koostuu. Ei tarvita kuin villasukat, hyvä kirja, vähän jätskiä ja lasillinen kylmää proseccoa. Niillä pärjää jo melko pitkälle.


Onnea on myös nähdä oma lapsensa onnellisena. Käytiin Simon kanssa katsomassa viikolla Meten ja Miskan edesottamuksia koulujenvälisisissä yleisurheilukisoissa ja varsinkin tuon siskon ilmeet ja hymyt oman juoksun jälkeen tuntuivat syvällä sydämessä. Se, että lapsen elämässä on kaikki hyvin, on loppujen lopuksi tämän pienen elämäni tärkein asia.


Onnea on myös hyvä arki. Se, että on sopivasti kiinnostavia töitä, aikaa olla lasten apuna, tukena ja kuskina ja harrastaa itsekin sitä mitä tykkää. Aina aikaa ei ole yhtä paljon ja toisinaan kaikki aika menee suhatessa paikasta A paikkaan B. Keskimäärin ari rullaa kuitenkin aika mukavasti ja olen siitäkin tosi onnellinen.

Onnea on myös hyvät ystävät ja puoliso. Kummankin suhteen koen olevani varsin onnekas.

Onnellista viikonloppua kaikille!

















sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Maan mainio muotishow

Karismassa vietettiin eilen Muotilauantaita. Viime vuoden perusteella tiesin odottaa ihanan vauhdikasta ja tanssillista muotishowta ja sitä se todellakin oli! Tanssikoulu DCA:n lapset ja nuoret esittelivät syksyn muotia niin ihanan energisesti ja iloisesti, että siitä tuli itsekin loistotuulelle.



Nuorten tanssijoiden lisäksi lavalla pyörähtelivät mm. Musta Barbaari ja tangokuningatar Erika Vikman. Molemmat saivat yleisöltä raikuvat aplodit.


Puolen tunnin showssa pääsi esille suuri osa Karisman vaateliikkeistä. Clas Ohlssonin remppavaatteiden esittely oli hauska sisääntulo muiden lomassa ja myös KukkaKarisman kauniit hiuskruunut sekä ranne- ja kaulakoristeet pääsivät näytöksessä hienosti oikeuksiinsa.




Tapahtumaa oli selvästi odotettu, sillä kauppakeskuksen parkkipaikat olivat vielä iltapäivälläkin hyvin täynnä. Minä liputan vahvasti tällaisen tapahtumien puolesta. Liikkeiden tarjonta pääsee hienosti oikeuksiinsa ja näkemänsä perusteella on helppo lähteä ostoksille.

Seuraavaa odotellessa!






torstai 7. syyskuuta 2017

Musta Barbaari ja tangokuningatar lauantaina Karismassa!

Kauppakeskus Karismassa on taas lauantaina menoa! Luvassa on muotia koko kauppakeskuksen täydeltä sekä karismaattisia henkilöitä muotinäytöksen pyörteissä.


Syyskauden Muotilauantaissa esiintyvät mm. Musta Barbaari, tanssija Ansku Bergström sekä tangokuningatar Erika Vikman. Tanssillisten muotinäytösten koreografiasta vastaa tanssikoulu DCA.

Liikkeissä on tuttuun tapaan huikeita tarjouksia koko perheelle. Nyt jos koskaan kannattaa tulla shoppailemaan!

MUOTINÄYTÖKSET ovat lauantaina klo 12.00, 14.00 ja 16.00.

Nähdään Karismassa!

 


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Olihan viikko

Viimeiset pari viikkoa ovat taas olleet töiden puolesta melkoista haipakkaa. Kunto & terveys-lehti meni taittoon, painoon ja nyt on se on jo kaupan hyllyilläkin. Riitta-Liisa Roposen urasta kertova kirja meni kustantajalle ja Iltalehden Ilonan henkilöhaastatteluissa on ollut kovasti puuhaa. Mutta ihanaa että on! Tykkään niin kovasti paljon kirjoittamisesta, että on mahtavaa, että saan tehdä sitä työkseni.


Koulukin alkoi tällä viikolla. Toinen ja toivon mukaan viimeinen lukukausi. Kävin keskiviikkona esittelemässä koulussa opinnäytetyöni aiheen. Teen opinnäytetyön FC Reippaalle aiheesta "Vapaaehtoistoimijoiden yhteisön toiminta ja johtaminen". Esittely meni hyvin, joten nyt voi alkaa itse työn kimppuun. Ensin on vuorossa kyselyn laatiminen, sitten muutamat haastattelut, tietoperustan kahlaaminen, tulosten analysointi, kirjoittaminen, johtopäätökset jne. Valmista pitäisi tulla joskus ensi vuoden alkupuolella. Muutamia kurssejakin on vielä käymättä, mutta ne suoritan tämän syksyn aikana. Vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan!

Perjantaina tuntui siltä, että hoppuviikon jälkeen on ansainnut jotain kivaa. Niinpä lähdimme koko perheen voimin elokuviin. Taisi olla ihan eka kerta, kun oltiin koko porukka yhdessä katsomassa "aikuisten" elokuvaa piirrettyjen sijasta.


Napapiirin sankarit oli ihan ookoo, mutta ei niin hyvä kuin edeltäjänsä. Koska kotimaista elokuvaa pitää kuitenkin kannattaa, niin roposet menivät hyvään osoitteeseen.


Lauantaina ajeltiin kummipojan rippijuhliin Espooseen. Ensimmäinen neljästä kummilapsesta on nyt konfirmoitu! Seuraavaksi vuorossa onkin Miskan rippijuhlat. En ymmärrä mihin tämä aika mennyt! Kriisiä meinaa pukata, kun oma lapsikin on jo noin iso.


Tänään päätin viikon puolimaratoniin. Lahti Half Marathon Weekend oli kiva tapahtuma, mutta porukkaa olisi voinut enemmänkin. Oma juoksi kulki hyvin. Sain tehtyä nousevavauhtisen juoksun niin kuin olin suunnitellutkin. Tuntuma ja syke olivat sen verran hyvässä synkassa, että taidan juosta Vantaan maratonin lokakuun puoli välissä. Juoksuviikot jatkuvat siis edelleen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!















sunnuntai 27. elokuuta 2017

Saariselkä-leskenä

"Ai, täällä on muitakin Saariselkä-leskiä", totesi tuttavani Annukka, johon törmäsin Karisman Hesburgerissa.

Suu täynnä kanasalaattia ja kokis kädessä on huono väittää vastaan. Kun isäntä on pohjoisessa polkemassa pyörää, niin muu perhe elää viikonlopun valmisruoalla. Onneksi näköjään muillakin kuin meillä. Perjantaina meidän ovella kävi pitsataksi ja lauantaina kotiin lähti Hesen kassi. Tänään sunnuntaina tein sentään ruokaa, jotta kotiin palaajalla on mitä lämmittää, jos yöllä on vielä nälkä.


Simo lähti torstaina ajelemaan kahden kaverinsa kanssa kohti Saariselkää, jossa ajettiin perjantaista sunnuntaihin kestänyt Saariselkä MTB Stages-etappiajo. Kolmipäiväinen tapahtuma on tarjoillut sadetta, mutaa, juurakkoa, kivikkoa ja joen ylityksiä ja tuhansia nousumetrejä. Siis juuri sitä mitä he lähtivät hakemaan.


Yhteensä 222 kilometrin mittaisen tapahtuman viimeinen etappi ajettiin tänään, jonka jälkeen miehet hyppäsivät autoon ja ovat nyt parhaillaan 11 tunnin kotimatkalla. Se lienee raskain urakka, sillä silmää alkaa taatusti painaa ennen pitkää. He aikovat kuulemma ajaa vuorotellen, jotta jokainen saa vuorollaan levähtää.


Täällä kotona on valmisruoan mutustelun lisäksi katsottu lasten kanssa Moderni perhe-sarjan ekaa tuotantokautta ties monettako kertaa, koska se nyt vaan on niin hyvä ja kaikkien meidän suosikki. On myös käyty harkoissa (Mette ja Miska) ja pelissä (Miska) ja hengattu kavereiden kanssa (lapset), juostu pari hyvää lenkkiä (minä), siivottu koko huushollia (kaikki), oikoluettu yhden melkein valmiin kirjan tekstejä ja tehty jo vähän ensi viikon töitä ennakkoon.

Hyvin meillä on mennyt, mutta on se taas kiva saada Simo takaisin kotiin. Kohta. Ei enää montaa tuntia.











maanantai 21. elokuuta 2017

Metsää ja eläimiä

Lauantaiaamuna kello pirahti jo seitsemän jälkeen. Miska lähti yhden yön reissuun ja futisturnaukseen Jyväskylään ja pakkaus oli jäänyt illalla vähän vaiheeseen. Keräilin pyykkinarulta sukkaa ja pelipaitaa kassiin ja kävin herättelemässä unikekoa, joka ponkaisikin yllättävän ketterästi jalkeille. Kouluaamujen varhaiset herätykset ovat näemmä jalostuneet jo alitajuntaan.

Kun Miska huuteli kahdeksalta ovelta heipat, ryhdyin kahvin ja puuron keittoon. Olin sopinut Katjan kanssa treffit urheilukeskukseen puoli kymmeneksi, joten sain istuskella kahvikupin ääressä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa pitkään.

Yhdeksän jälkeen kiskoin trikoota ja lenkkaria jalkaan ja nappasin pari energiageeliä sekä pikkuruisen juomapullon paidan selkätaskuun.


Suunnitelmissa oli juosta vähän tavallista pidempi pitkä lenkki, kolmekymppiä metsän siimeksessä. Juoksujalka tuntui mukavan kevyeltä, ilma juuri sopivalta juoksuun ja olo muutenkin pirteältä. Oli kiva lähteä kipittelemään urheilukeskuksesta kohti Tapanilan hiihtomajaa, sieltä Messilään ja lopulta Hollolan puolelle, Heinsuolle. Kieppasimme Heinsuon kolmosen ja tulimme samoja jälkiä Messilän kautta takaisin. Tapanilassa nostettiin vauhtia ja juostiin kierros perhelenkkiä aerobisella kynnyksellä. Sitten hissuteltiin takaisin urheilukeskukseen, jossa mittari näytti 28,5 kilometriä. Pieni kunniakierros
piti siis vielä tehdä asfaltilla, että kolmekymppiä tuli täyteen. Kertakaikkisen hyvä lenkki!

Kotiin ajellessa Susanna laittoi viestiä, että on tulossa uimaan meidän kulmille. Lupasin lähteä osaksi matkaa seuraksi. Järvivesi tuntui märkkäristä huolimatta jo aika vilpoiselta, mutta sitäkin mukavampaa oli hypähtää uinnin jälkeen lämpimän saunan lauteille.

Lenkin ja saunan jälkeen kurvailin kotiin ja suuntasin Karismaan ostoksille. Tiesin, että lemmikkipäivänä paikalla olisi myös monenlaista karvakamua ja rapsuteltavaa, mutta siitä huolimatta Kilkkilän Farmin minihevonen tuuheinen ripsineen oli kyllä aivan yliveto!


Se työnsi päänsä kainalooni ja oli muutenkin niin hurmaava, että hyvä kun maltoin lähteä sen luota ruokaostoksia tekemään.

Sisätiloissa asiakkaille esittelivat palveluitaan mm. Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasema sekä Villähteen Agility-Urheilijat ry.  Seuran hallituksen jäsen ja nuorisovastaava Mona Brohm oli paikalla kahden isovillakoiransa kanssa. Hän kertoi, että mukaan seuran toimintaan ovat tervetulleita kaikenikäiset ihmiset ja kaikenrotuiset koirat.


Brohmin mukaan yhdistyksessä on tällä hetkellä 250 jäsentä, jotka harrastavat tottelevaisuuskoiratoimintaa, rally-tokoa ja agilityä, joista viimeksi mainittu on niin suosittu, että vasta-alkajia otetaan mukaan lajikatsemuksen perusteella.

- Koiran ja ihmisen välisen yhteistyön täytyy toimia hyvin ja koiralla tulee olla luonteensa puolesta edellytyksiä agilityyn. Koira ei myöskään saa pelätä tai käyttäytyä aggressiivisesti muita koiria kohtaan, Brohm kertoo.

Villähteen Agility-Urheilijat harjoittelevat omassa hallissa Lahden Vipusenkadulla. Lisätietoja yhdistyksestä saa tästä:

Touhukkaan aamupäivän jälkeen valloitin sohvan hyvän kirjan kanssa. Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio-dekkari, Viattomuuden loppu, oli tosi jännässä vaiheessa. Hyvä kirja on kuin silmien edessä jatkuvana virtana kulkeva elokuva, jonka pariin voi hypähtää koska tahansa. Jossain vaiheessa huomasin torkahtaneeni ja heräsin ulko-oven paukahdukseen. Mette sieltä tömisteli yläkertaan kaverilauman kanssa.

Illalla suuntasimme Esan ja Katjan kanssa pitkästä aikaa ulos syömään. Paikaksi valikoitui Santa Fe, koska sen monipuolisesta tarjonnasta tiesimme löytyvän jokaiselle mieluista purtavaa. Ravintolassa oli muutaman pöydän mittainen jono, mutta sen aikana ehdimme hörpätä yhden juomat terassilla. Voinpa siis sanoa olleeni kerran tänä kesänä terassillakin!

Sen pituinen se. Hyvä päivä.


















keskiviikko 16. elokuuta 2017

Eläimellistä menoa Karismassa!

Tulevana lauantaina, 19.8, Kauppakeskus Karismassa vietetään Lemmikkipäivää klo 10 ja 16 välillä.


Kauppakeskuksen sisällä ja ulkona on runsain mitoin ihania karvakamuja rapsutettavana ja ihailtavana. Vuolenkoskelta Kilkkilän farmi ja Jaloverson eläinpiha tuovat paikalle asukkaitaan. Paikalla on ainakin poneja sekä mahdollisesti myös pupuja, kanoja, alpakoita ja minihevosia. Sepän Sirkuskoirat pistävät parastaan estradilla pariin kertaan päivän aikana. 

Toimintaansa esittelevät mm. etsijäkoirat, agility-harrastajat, Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys sekä Päijät-Hämeen eläinlääkäriasema. Jaossa on myös runsaasti eläinystäville suunnattuja tuotenäytteitä.

Lauantaina siis hopotihoi ja täyttä laukkaa Karismaan!

Päivän ohjelman näet tästä.

maanantai 7. elokuuta 2017

Huoltojoukoissa

Viikonloppu vierähti Miskan futisjoukkueen huoltajana Salossa, jossa pojat pelasivat Suomen Palloliiton kakkostason lopputurnauksessa. Miska on reissannut joukkueen kanssa monissa turnauksissa ympäri Suomea ja ovatpa he käyneet Ruotsissa ja Virossakin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olin katsojan sijasta mukana joukkueen huoltajana.


Kun kerroin Miskalle, että lähden reissuun huoltajaksi, hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Ensireaktio ei ollut valtavan ilahtunut ja ymmärtäähän sen, että oma äiti parhaiden kavereiden päälle päsmärinä ei ole 14-vuotiaan hepun toivelistan kärkipäässä.

Leikilläni lupasin olla vaatimatta iltahaleja ja vahtimatta hammaspesuja, josta riemu repesi lopullisesti. "Sä et sitten puhu mulle mitään"-vaatimus ei aivan toteutunut, mutta yritin suhtautua reissun aikana omaan poikaan yhtä neutraalisti kuin muihinkin.


Viikonloppu oli todella mukava. Majoituimme 30 kilometrin päässä Salosta sijainneeseen seurakunnan leirikeskukseen, joka oli meren rannalla. Meidän - siis 14 pelaajan, yhden valmentajan ja kolmen huoltajan - lisäksi siellä ei ollut ketään muita. Tilaa oli runsaasti ja pojat pääsivät pelien jälkeen nauttimaan rantasaunan löylyistä ja uimaan mereen.

Ruoat tehtiin itse tai oikeastaan ne oli tehty valmiiksi. Yhden joukkueessa pelaavan pojan isä on ammatiltaan kokki ja hän oli valmistanut lämmitysvalmiit ruoat koko porukalle jo etukäteen. Ne maistuivat kaikille.


Viikonloput parasta antia olivat kuitenkin pojat itse. Oli mahtavaa päästä tutustumaan neljääntoista 14-vuotiaaseen poikaan, joista jokainen on omalla tavallaan hurmaava nuori mies. Harjoituksissa ja peleissä en ole kaikkia nimiä ja naamoja osannut aina edes yhdistää, mutta enää sitä pelkoa ei ole.


Poikien yhteishenki oli todella hieno ja vaikka peleissä tulikin välillä vettä kaatamalla ja rajusti takkiin, niin pettymys jäi aina pelikentälle. Kämpillä pojat olivat omia iloisia itsejään. Joukkoon mahtuu monenmoisia persoonia: huuliveikkoja, rauhallisia, analyyttisiä, pohdiskeleviä, hajamielisiä, uneliaita, nauravaisia ja tulisieluisia poikia.

Oli hienoa myös päästä näkemään, miten oma lapsi toimii osana joukkuetta ja millainen rooli hänellä on muiden keskuudessa. Ja hyvinhän tuo toimi. Olen varma, että  kaikille pojille jäi reissusta hyvä mieli ja muistoja, jotka säilyvät mielessä loppuelämän.

Luulen kuitenkin, että pojat ymmärtävät tällaisten reissujen todellisen arvon vasta vuosien päästä. Viimeistään silloin, kun aikamiehiksi kasvaneet pojat alkavat miettiä, millainen olisi hyvä harrastus omalle lapselle.























sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Olihan meillä lystiä!

Perjantai-ilta vierähti ystävien, Akin ja Pian, tupaantuliaisissa Jalkarannassa. Juhlaväen joukossa oli paljon vanhoja, mutta myös monia uusia tuttavuuksia.


Illan teemana oli hyvä ruoka ja mukava yhdessäolo. Kaikki pariskunnat toivat mukanaan ennalta sovitut ruoat ja kun ne koottiin yhteen, pöytä oli tulvillaan vaikka minkälaista herkkua.


Yksi perhe taikoi alkudrinkit, toinen alkukeiton, kolmas salaatin, neljäs kalan, ravut ja kasvikset, viides lihan, kuudes jälkkärikakun jne.



Syötävää oli niin paljon, että loppujen lopuksi maha oli ratketa! Pahin turvotus hävisi alakerran tv-huoneeseen viritettyyn discoon, jossa tanssittiin aamuyön puolelle asti.


Isäntäperheen uusi koti oli aivan ihana ja niin kauniisti sisustettu. Siellä tullaan varmasti viettämään mukavia iltoja myös jatkossa.



Kun kemut olivat jo perjantaina, viikonloppukin on tuntunut mukavan pitkältä. Sen kruunasi tänään seurakavereiden kanssa poljettu 160 kilometrin lenkki Lahdesta Vääksyyn, sieltä Sysmään ja Nuoramoisten ja Kalkkisten kautta takaisin Vääksyn kautta Lahteen. Sää oli mahtava ja hyvässä seurassa matka taittui kepeästi.

Viikonlopusta jäi hirmu hyvä mieli. Tästä on mukavaa suunnata uuteen viikkoon. Mukavaa viikkoa itse kullekin!







tiistai 25. heinäkuuta 2017

Lomahaikeutta

Loma meni taas hujauksessa. Eilen, kun parkkeerasin autoani Karisman eteen ja kävelin kauppaan, tuntui ihan uskomattomalta, että vain vajaata vuorokautta aiemmin olin katsellut, kuinka lapset painivat leikkisästä Gardajärvessä. En meinannut millään hennota huutaa heitä sieltä pois, pakkaamaan ja viimeiselle yhteiselle illalliselle.


Mutta kai se on merkki onnistuneesta lomasta, kun tuntuu vieläkin niin haikealta. Meillä oli hieno porukka, onnistunut reissu ja hauskaa yhdessä.


Viikkoon mahtui patikointia, aamulenkkejä, vesipuistoilua, yksi kiva pyörälenkki, paljon auringossa makoilua, uintia, pari hyvää kirjaa, pitkiä illallisia, shoppailua, kilokaupalla jäätelöä ja rentouttavaa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa.


Simo ja Mika kävivät parina päivänä ihailemassa maisemia maastopyöräillen. Koko porukalla kiivettiin läheiselle maisemakahvilalle ja osa siitä pari kilometriä eteenpäin, 600 metrin korkeudella olleelle kappelille.


Automatkatkin olivat hieno elämys, kun ajeltiin reilut neljän tuntia Alppien juurella Münchenistä Saksan ja Itävallan kautta Italiaan.


Gardajärvi ja etenkin sen pohjoispuoli, Riva del Garda, ovat minun sielunmaisemani. Siellä, ikiaikaisten vuorten kainalossa, sitä tuntee olevansa vain murunen tässä maailmankaikkeudessa.


Riva del Garda on pieni, erittäin siisti ja viihtyisä kaupunki, josta monille etelän lomakohteille tyypillinen möykkäturismi, pubit, discot, sisäänheittäjät ja humalaiset turistit loistavat poissaolollaan. Niiden sijasta kaupungissa on paljon erilaisia vaateputiikkeja, taidekauppoja, jäätelökioskeja ja viihtyisiä ruokaravintoita.


Vanhan kaupungin lisäksi Rivan rannan puoleiselle osalle on noussut uudehko kauppakeskus, jossa on mm. suuri Coop-ruokakauppa. Rantaeväät on helppo poimia matkan varrelta, jos niitä ei halua ostaa rantaravintoloista, joissa hintataso on tosin varsin kohtuullinen. Tonnikalasalaatin sai 5-7 eurolla ja kahden lapsen nälän täyttävän Club Sandwich-aterian 7 eurolla. Päivä-cappucino maksoi 1,80 euroa ja olut kaksi euroa.



Ravintoloiden pitsat ja pastat maksavat keskimäärin 8-10 euroa ja lähes jokailtainen alkupalamme, simpukat tomaattikastikkeessa, saman verran.



Perjantai-iltana Rivalla oli Magic Night, jossa oli mm. huikea musiikki- ja valoshow, sirkusta ja monenlaista taidetta. Kaupungin keskusta oli täynnä ihmisiä, joille tarjoiltiin näkemistä ja kokemista kaikille aisteille.


Näitä lomakuvia katsellessa tunnen suurta kiitollisuutta omasta perheestäni ja ystävistä, joiden kanssa sain viettää kivan ja elämyksellisen viikon.


Mutta nyt aika taas orientoitua arkeen ja ryhtyä tienaamaan roposia seuraavaan lomakassaan. Työt ovat jo vauhdissa ja olen kiitollinen siitäkin, että niitä riittää.


























tiistai 11. heinäkuuta 2017

En ole ikinä...

...herännyt aamulla kuudelta ehtiäkseni seitsemäksi maauimalaan. Mutta kertapa se oli ensimmäinenkin. Eikä herääminen tehnyt edes niin tiukkaa kuin ajattelin!

Sain eilen illalla viestiä Seinäjoella asuvalta triathlonkaveriltani Ninniltä, joka oli perheensä kanssa ajelemassa Lahteen. Hän kysyi, saisiko minusta aamulla uintiseuraa. Ja tottahan toki saa!

Pohdimme hetken aikaa, mennäänkö järveen vai maauimaalaan, mutta viimeksi mainittu veti pidemmän korren, koska onhan Lahden maauimala ulkopaikkakuntalaiselle kokemus jo sellaisenaan. Hyppyrimäkien juurella sijaitsevaa maauimalaa ei itse osaa pitää oikein minään, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin onhan se aika upealla paikalla. 


Aamulla ei aurinkoa näkynyt, mutta uiminen märkkärillä lämpimässä, 24 asteisessa vedessä tuntui silti ihanan lempeältä herättelyltä päivään. Ninnin kanssa juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään, mutta hän kiiruhti puoli yhdeksäksi perheensä luo hotelliin aamupalalle ja minä kurvailin kotiin.

Lukekaahan muuten Ninnin blogia osoitteesta: energianurkkaus.fitfashion.fi

Aamukahvien jälkeen avasin koneen ja ryhdyin naputtamaan juttuja pakettiin. Ajatukset ovat silti jo sekä ensi lauantaissa että sunnuntaissa.

Lauantaina on Joroisissa triathlonin puolimatkan SM-kilpailut, jotka ovat minun kesän päätavoitteeni. Mahan pohjalla on jo sellainen mukava ja odottava kutina. Ei varsinaisesti jännitä, mutta odotan silti, että tulisi nyt jo se kisapäivä. Kesän kilpailut ovat menneet hyvin ja kuntokin tuntuu olevan kohdillaan. On kiva lähteä Joroisiin tapamaan kymmenittäin tuttuja, nauttimaan fiiliksestä ja katsomaan, mitä akasta saa tänä vuonna irti.

Sunnuntaina puolestaan koittaa toinen kesän kohokohdista, reissu Italiaan. Kone lähtee kohti Müncheniä aamu kahdeksalta ja on perillä muutamaa tuntia myöhemmin. Münchenistä vuokraamme auton ja ajamme neljän tunnin matkan Saksan ja Itävallan kautta Italiaan ja Gardajärvelle. Meidän lisäksemme reissuun lähtee kolme ystäväperhettä, joten hauskaa tulee olemaan varmasti!

Mutta sitä ennen - naputinaputi ja viimeisiä työjuttuja kasaan. Jos huomenna paistaa aurinko, ahkeroin aamupäivän ja hyppään sitten fillarin selkään pienelle lenkille.

Nautitaan kesästä - se on nimittäin tässä ja nyt!








torstai 6. heinäkuuta 2017

14. kerran Tahdon

Meillä oli maanantaina 14. hääpäivä. Vietimme sen erillämme, sillä Simo oli viikonloppuna Tahkolla maastopyöräkisassa ja minä taas Lahdessa Miskan futisturnauksessa ja omissa triathlonkilpailuissani.


Toisen muistamista ja menneiden vuosien muistelemista se ei silti estänyt. Katselin koneeltani vanhoja kuvia kaikenlaisista yhdessä tehdyistä reissuista ja vuosiin mahtuneista tapahtumista. Mukavia muistoja on ihan valtavan paljon.


Mutta on yhteisiin vuosiin mahtunut muitakin kuin onnenkyyneleitä. Olisi tekopyhää väittää, ettei koskaan ole mennyt huonosti. On mennyt. On ollut pahaa mieltä, mykkäkoulua ja tiuskimista. Yleensä riita on saatu aikaan ihan mitättömistä asioista, kuten mystisesti pyykin seasta kadonneista sukista tai kodin yleisestä sekamelskasta. Ja kun pää on saatu auki, niin samalla sitä tulee sanottua kaikki muukin mielen päällä pyörinyt. Kärpänen saa silmän räpäyksessä härkäsen mittasuhteet ja sota on valmis.



Mutta tässä sitä silti edelleen ollaan ja vahvasti yhdessä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että viha ja rakkaus ovat sukulaisia toisilleen. Jos ei koe tunteiden ääripäitä, ei tunnu miltään. Ja kuka nyt laimeasta kahvista tai kuplattomasti limusta tykkäisi.



Antaa siis räiskyä vaan, entiseen malliin. Ja vaikka pappia ja seurakuntaa ei olekaan näköpiirissä, niin sanottakoon se nyt 14. kerran. Tahdon. Vieläkin.








perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kiiruhda Vallilaan!

Jos mietit uusien verhojen tai mattojen hankintaa, kipaise äkkiä Vallilaan. Valmisverhot ja matot ovat nyt jopa 50 prosentin alennuksessa!

Keväällä Kauppakeskus Karismaan liikkeen avannut Vallila on sisustamisen erikoisliike, joka on tunnettu suomalaisuutta hehkuvista kuoseista sekä hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta. 

Vallilan myymälä sijaitsee kauppakeskuksen ensimmäisessä kerroksessa, Finlaysonin ja Marimekon liikkeiden vieressä. Laadukkaan ja tyylikkään sisustuksen ystäville on nyt tarjolla Karismassa todellinen aarreaitta! 


Vallilan myymäläpäällikkö Maarit Rajamäki on toiselta ammatiltaan stylisti. Hän auttaa asiakkaitaan mielellään kädestä pitäen etsimään kotinsa tyyliin sopivat verhot, tyynyt, pussilakanat, matot, suihkuverhot, astiat ja kankaat.


 - Valikoimastamme löytyy sopivia tuotteita jokaiseen kotiin ja tunnelmaan. Supisuomalaista tunnelmaa henkivät Heinänkorjuu-, Koivukuja-, Kelohonka- ja Sintti-kankaat ja verhot sopivat niin kodin kuin kesämökinkin sisustukseen. Niiden parina tai sivuverhoina toimivat kauniit ja yksinkertaiset pimennysverhot. Ompelupalvelumme ompelee yksilöllisten toiveiden mukaiset pöytäliinat ja verhot, ja toimittaa ne kiinnitysvalmiina, Rajamäki kertoo.


      Myös Vallilan matoissa on mistä valita - niissä on runsaasti erilaisia kuoseja ja materiaaleja. Lauri Ylösen Vallillalle suunnittelema Sulka-kuosi toimii sekä matoissa että verhoissa, tummalla ja vaalealla pohjalla. Suosittujen ja helppohoitoisten printtimattojen kuosit painetaan polyamidi‐silmukkanukka–mattolaadulle. Suurisilmukkainen printtimatto näyttää ja tuntuu jopa villalta, mutta tekokuidun ansiosta siinä toteutuu erinomainen kulutuskestävyys. Useimmissa printtimatoissa on myös liukuestepohja, jonka ansiosta matto pysyy hyvin paikoilla.

- Näin kesäaikaan perinteiset puuvillamatot tekevät hyvin kauppansa. Ne sopivat moneen tilaan ja tarpeeseen, Maarit Rajamäki kertoo.


     Vallilasta saa myös ihania astioita! Reilun kokoiseen Rehti-sarjan mukiin mahtuu peräti kolme desiä höyryävän kuumaa kahvia tai teetä. Kaunislinjainen Rehti-astiasto sisältää kulhon, lautasen ja mukin.  Astiaston kuosit ja muotoilu ovat syntyneet Vallilan Design Studiossa. Sarjaa täydentää upea valkoinen Ajaton-astiasto, joka on todellinen katseenvangitsija. 

 Maarit Rajamäki toivottaa asiakkaat lämpimästi tervetulleeksi Vallilaan.


-           - Tulkaahan tutustumaan! Meiltä saa myös upeat keittiö- ja kylpyhuonetekstiilit, koriste- ja istuintyynyt ja tarjottimet. Tuotteemme sopivat hyvin viemiksi ja lahjoiksi. Lahjakortitkin ovat tulossa myyntiin lähiaikoina.



tiistai 27. kesäkuuta 2017

KukkaKaristossa juhlitaan lauantaina 1-vuotissynttäreitä!

Kauppakeskus Karisman ihastuttava kukkakauppa, KukkaKaristo, viettää lauantaina kaikille avoimia synttäreitä pop up-kahvilan ja elävän musiikin merkeissä.

KukkaKariston kauppias Eve Valjakka (oik.) kertoo, että ensimmäinen vuosi yrittäjänä on mennyt nopeasti, ihanasti ja antoisasti. Yhden naisen yritys on palkannut kokoaikaisen työntekijän, Elina Rahikaisen (keskellä). Kiireisinä aikoina liikkeessä työskentelee myös freelance-floristi Asta Knuuttila (vas.)



-        - Niin vanhat kuin monet uudetkin asiakkaat ovat löytäneet KukkaKariston. Liikepaikka on meille paras mahdollinen ja asiakkaita on riittänyt ilahduttavasti. Jatkossa tavoitteenamme on laajentaa pikkuhiljaa tuotevalikoimaa, Eve kertoo.

KukkaKariston synttärihulinat alkavat lauantaina klo 12. Liikkeen ulkopuolelle rakentuvassa pop up-kahvilassa voi tarinoida Even, Elinan ja muiden tuttujen kanssa sekä nauttia vaikkapa herkullista ja kotitekoista raparperimehua. Pop up-kahvilan rakentamisesta vastaa huonekalutukku.fi

Paulina’s Diner Duo esiintyy liikkeen ulkopuolella useaan otteeseen klo 12-15. Paulinan säestämisestä vastaa Vesa.

Ja mikäli kodin viherkasvivalikoima on freesauksen tarpeessa, kannattaa valita isompi kassi mukaan. Kaikkien KukkaKariston viherkasvien hinnasta lähtee lauantaina synttäreiden kunniaksi 40 prosenttia pois!