pärnu

pärnu

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Joulunaika alkakoon!

Karismassa vietettiin tänään virallista joulun avausta. Paikalla oli joulupukki, jonka luokse mutkitteli pitkähkö pikkuihmisten jono. Lavalla musisoivat Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri sekä ihana Janna Hurmerinta.


Tästä se joulun lähtölaskenta alkaa! Reilun kuukauden päästä istutaan jo kinkun ja laatikoiden äärellä, huh heijaa!


Piipahdin katsomassa joulun avausta muun ostostelun lomassa ja juuri kun lavalla oli menossa Jannan toinen esitys. Eturivissä oli paljon todellisia Janna-faneja, joita artisti laulatti kertosäkeissä. Onpa kiva huomata, että keikkaa tullaan varta vasten katsomaan kauppakeskukseen!

Meten kanssa pyörimme toisen kerroksen vaatekaupoissa etsimässä mekkoa koulun itsenäisyyspäiväjuhliin ja sellainen ihana vaalea kimalle-röyhelöunelma sieltä tarttuikin mukaan. Itse kävin lauantaina metsästässä juhlavaatteita ja löysin kivat housut ja silkkitopin BikBokista. Niille oli käyttöä jo samana iltana, kun olimme Simon kanssa naapurikadun Venlan synttäreillä Helsingissä. Siellä oli oikein hauska ja rento meininki. On se vieraana olo vaan melko paljon rennompaa kuin juhlakaluna oleminen!


Ennen puolta yötä ajelimme kotiin, sillä tässä on ollut melkein joka viikonloppu niin paljon menoa ja meininkiä, että halusin nukkua pitkään ja herätä omasta sängystä. Ensi viikolla on töidenkin puolesta sen verran sutinaa, että työviikkoon orientoituminen on kiva aloittaa jo tänään.

Mukavaa alkavaa viikkoa!








maanantai 13. marraskuuta 2017

Juhlahumua

Viikonloppu vierähti enemmän ja vähemmän juhlatunnelmissa. Perjantaina juhlittiin seuran porukan kanssa pikkujouluja ja sunnuntaina Meten synttäreitä. Vähän tuntuu kuin oikeaa viikonloppua ei olisi ollutkaan.

Perjantain seurakemut menivät yhdessä hujauksessa. On meillä vaan ihan loistava porukka! Liian harvan kanssa ehti taas kerran vaihtaa kuulumisia. Olin autolla liikenteessä ja lähdin jo kymmenen paikkeilla kotiin, koska seuraava päivä oli pyhitetty synttärijuhlajärjestelyille.

Kivaahan se juhlien järjestäminen on. Kun vaan ei tarvitsisi sitä siivousta ja leipomista, joista kumpikaan ei ole varsinaisesti lempihommaa. Talo tuli kuitenkin jynssättyä sen verran hyvin puhtaaksi, että seuraava isompi siivous tarvitsee tehdä vasta jouluna.


Leipoessa vuodatin taas muutaman tuskanhikikyyneleen ja siihen nähden lopputulos oli yllättävänkin hyvä. Lohipiirakka teki hyvin kauppansa, kakkupohja onnistui hyvin ja mokkapaloista en sentään minäkään voi enää epäonnistua.

Sankarille maistui kaikki ja sehän se tietenkin oli tärkeintä. Hän kävi jo edellisenä päivänä parin kaverinsa kanssa kaupungilla synttäreiden kunniaksi syömässä ja shoppailemassa. Lisää shoppailua on luvassa lahjaksi saaduilla vaatekauppojen lahjakorteilla.


Meten virallinen syntymäpäivä on huomenna. Tyttö putkahti maailmaan klo 19.47. Sairaalassa ei ehditty olla kuin reilu tunti. Aika syntymästä tähän päivään on mennyt hirmu nopeasti ja välillä se tuntuu vähän haikealtakin. Tytöstä on kasvanut hurmaava nuori neiti, joka tuntee nykymuodin ja kulmakarvavärit huomattavasti paremmin kuin äitinsä. Ihana ja niin rakas lapsi.

Kaunis pieni ihminen, Sä olet ainutlaatuinen, Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.




perjantai 10. marraskuuta 2017

Semivege

Vaikka olen aina tykännyt kasviksista paljon, niin puhtaasti kasvissyöjäksi ryhtymistä en ole harkinnut koskaan. Viime aikoina kauppojen hyllyille on kuitenkin tullut niin paljon hyviä kasviproteiinin lähteitä, että alan pikku hiljaa olla enemmän kasvis- kuin lihansyöjä.

Koko kasviproteiinibuumi on oikeasti vielä melko tuore asia. Nyhtökaura ilmestyi kauppojen hyllyihin vuoden 2006 keväällä ja se teki kauppansa niin hyvin, että kaupoissa jouduttiin myymään eioota.

Pian sen jälkeen maisteltiin härkistä ja sitten oumphia. Valmiiden pinaattilettujen ja kasvispihvien viereen on todellakin tullut vaihtoehtoja!

Kaikki eivät nyhtökaurasta pidä, mutta minun suuhuni maustamaton nyhtis sopii oikein hyvin. Se käy tortillojen täytteeksi, laatikoihin ja kastikkeisiin samalla tapaa kuin jauheliha. Ainoa miinus nyhtiksen syömisessä on se, että aluksi maha saattaa turvota palloksi. Puolet nyhtiksestä on papua, joten herkkävatsaisille se ei välttämättä sovi.



Koska työskentelen kotona, en monestikaan jaksa nähdä suurta vaivaa lounaan takia. Syön joko edellisen illan jämiä tai sitten jonkun valmiin kasviskeiton. Viime viikolla testasin Felixin uutta lämmitysvalmista, vegaanista linssipataa ja se oli kyllä positiivinen yllätys. Linssien ansiosta suutuntuma oli mukavan rapea ja ruokaisa, ja halloumi juusto maistui sopivan suolaiselta.



Jälkkäriksi soin itselleni lempparismoothieni. Yleensä en näitä kaupan smoothieita osta, koska ne ovat niin kalliita, mutta jos ostan, niin sitten se on tämä:


Tämä ilta meneekin seuran pikkujouluissa ja huominen leipoessa. Sunnuntaina nimittäin vietetään Meten 11-vuotissynttäreitä.

Mukavaa viikonloppua!








sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Olihan juhlat!

Karisman synttärit olivat taas melkoinen menestys. Viikonlopun aikana kauppakeskus oli välillä niin tupaten täynnä, että eteenpäin puikkelehtiminen teki tiukkaa!


Lauantaina hellyttävän ihana Ryhmä Hau sai perheen pienimmät tanssimaan yhdessä vanhempiensa kanssa. Koska omat lapset ovat jo niin isoja, että lastenohjelmien katsomisesta on aikaa, en arvannut miten suosittuja nämä koirat pienten lasten keskuudessa tällä hetkellä ovat. Heidän esitystään oli seuraamassa jokaisella esiintymiskerralla monta sataa isoa ja pientä ihmistä!


Benjitrampoliinin oli ajoittain piiitkä jono, samoin kuin pomppulinnaan ja rodeoon. Mutta sitkeästi lapset vanhempineen jaksoivat jonottaa. Lukuisat tuotenäytteet olivat ilahduttava yllätys ja niitä tuntui uppoavan melkein jokaisen kävijän kassiin.


Sunnuntaina kävin katsomassa, onko tubettajien suosio ennallaan. Ja olihan se. Lakon, Mariieveronican ja Justimuksen Meet & Greet-tapaamisen jono oli jo tuntia ennen tapahtuman alkua alakerrasta yläkertaan asti!

Viikonlopun aikana oli helppo huomata, kuinka hyvin Karisma on onnistunut profiloitumaan koko perheen kauppakeskukseksi. Lämminhenkisen, siistin ja turvallisen kauppakeskuksen kupeessa on hyvä asua.

Onnea ja menestystä myös tuleville vuosille!


























keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Karisman viikonloppu on yhtä juhlaa!

Ensi lauantaina ja sunnuntaina Kauppakeskus Karismassa juhlitaan vauhdikkaita 6-vuotissynttäreitä! Luvassa on hulvattoman hauskaa ohjelmaa, sisähuvipuisto, Ryhmä Hau ensimmäinen live-esiintyminen Suomessa ja maan suosituimpien tubettajien esiintyminen!


Molempina päivinä isot ja pienet synttärivieraat pääsevät testaamaan taitojaan ja pitämään hauskaa monissa aktiviteettilaitteissa. Luvassa on mm. benjitrampoliinia, korispeliä ja rodeota. Hauskanpidon ohessa voit myös voittaa kivoja palkintoja, joita ovat lahjoittaneet mm. Karisman liikkeet, Viking Line ja Kaslink.

Osallistumalla Karisman huikeaan Instagram-kisaan voit voittaa ikimuistoisen fanitapaamisen Lakon, Marieeveronican ja Justimuksen kanssa! Arvonnassa kolme onnekasta pääsee kaverinsa kanssa VIP-tapaamiseen Karisman synttäreillä sunnuntaina 29.10. Osallistua voi vain Karisman Instagramissa @kauppakeskuskarisma. 

Kisa on käynnissä perjantaihin 27.10.2017 klo 12 asti. Kilpailun voittajille ilmoitetaan ilosanoma yksityisviestillä Instagramissa perjantaina 27.10. Lisäksi voittajat julkaistaan kilpailun viestiketjussa Instagramissa.

Lue lisää vauhdikkaasta synttäriohjelmasta tästä ja TULE MUKAAN JUHLIMAAN!





sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kisakuskina

Viimeiset kolme viikonloppua ovat menneet Meten kisoissa pääkaupunkiseudulla. Telinevoimistelussa kisakaudet painottuvat syksyyn ja kevääseen ja niiden välissä joko harjoitellaan uuden luoka kisasarjoja tai treenataan vanhoja.

Mette kilpailee tällä hetkellä C-luokan vanhemmissa tytöissä. Kilpailumuoto on neliottelu, johon kuuluvat puomi, permanto, hyppy ja nojapuut. Niistä saadut pisteet lasketaan yhteen ja sijoitukset ratkaistaan kokonaispisteiden perusteella.


Kolmen kisan putki meni kokonaisuudessaan hyvin. Mette sai tasonsa mukaisia pisteitä ja sijoittui kahdessa kisassa kolmesta kolmen parhaan joukkoon. Viimeinen kisa ei mennyt aivan putkeen ja sieltä tultiinkin kotiin ison itkun kanssa. Koska kippi ei mennyt vieläkään.

Miten yksi ainoa epäonnistunut liike voikin saada pienen ihmisen päässä aivan jättimaiset mittasuhteet? Kippiä on vähän hankala selittää, mutta se on sellainen liike, jossa noustaan käden suorana heilunnasta suorien käsien väliin yläaisalle. Vähän niin kuin muscle up, mutta heilunnasta. Ja tietysti paljon sulavammin ja kauniimmin:) Alla video tyttöjen Helsingin kisoista ja siinä myös tuo kippi näkyy paremmin.



Kippi ei siis onnistunut eilisessä kisasuorituksessa ja pettymyksen pystyi näkemään jo kesken sarjan tytön kasvoilta. Telineiden välissä Mette tuli käymään minun luonani ja pillahti samantien itkuun.

"Sä oot pettynyt muhun, kun mä en saanut sitä. Sä et hymyillyt mulle, kun mä katoin suhun. Mä en saa sitä, kun sä painostat mua".

Gulp. Omasta mielestäni en tietenkään olen painostanut häntä mitenkään. Olen toki kysynyt treenien jälkeen, miten meni ja menikö kippi, koska se on ollut ainoa liike, joka sarjoissa on tuottanut hankaluuksia.

Mutta että painostamista! Tuli niin huono mieli. Ja nolotti. Mietin, mitä muut vanhemmat mahtoivat ajatella, kun lapsi huutaa, että sä painostat mua. Muistan, että kun lapsena urheilin, minun isääni pidettiin kauniisti sanottuna "intohimoisena" ihmisenä. Isä oli hengessä mukana vähän turhankin innolla. Oliko minusta tullut samanlainen?

Kotimatkalla juteltiin asiasta juurta jaksain. Sanoin, että ei minun tarvitse lähteä kisamatkoille mukaan, jos hän kokee sen painostavaksi.

"Mutta kun mä haluan, että sä olet mukana. Ja mä haluan, että sä olet ylpeä musta. Ja mä olisin niin halunnut saada se kipin, kun se on mennyt harkoissa joka kerta. Että sä olisit nähnyt sen. Miks mä oon niin surkee..." Ja lohdutonta itkua.

Pienen elämän aallonpohja voi näköjään tulla vastaan nopeasti ja olla yllättävän syvä. Onneksi sieltä myös noustaan yhtä nopeasti.

Mielestäni lasten ja miksei aikuistenkin kilpaurheiluun liittyvä tunteiden ääripäiden kokeminen on koko touhun suola. Kilpailuihin liittyvää jännittämistä, suorituksen tekemistä, onnistumisen tai epäonnistuminen ja sen jälkeisen onnen tai pettymyksen tunteiden kokemista toivon heidän harjoittelevan turvallisesti, lähellä äitiä ja isää.

Sillä tarkemmin ajatellen sellaistahan koko elämä on. Kilpailua koulupaikoista, työpaikoista, paikasta joukkueessa tai jonkun sydämessä. Pettymyksiä on luvassa varmasti, mutta toivottavasti myös paljon onnea ja onnistumisen iloa.

Otetaan ne vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Asia - ja kippi - kerrallaan.







maanantai 16. lokakuuta 2017

Testi alkakoon

Kävin viime viikolla Karisman Lifessa hakemassa yhtä tiettyä lihasvoidetta. Juttelin siinä samalla Lifen kauppiaana toimivan Hakalan Mervin kanssa ja kerroin iän ja juoksemisen mukanaan tuomista nivelvaivoista.


Merville tuli heti mieleen yksi tuote, jota hän kehotti minun kokeilevan. Nimittäin on Collagain, joka sisältää rusto- ja nivelpintoja voitelevaa ja hoitavaa kollageenia sekä C-vitamiinia. Testijakso alkaa tänä iltana, jolloin sekoitan ensimmäisen pienen jauhepussin smoothien joukkoon. Päivittäinen annos on kaksi annospussia ja koko kuuri kestää parin viikkoa. Sen aikana tulosten pitäisi näkyä, jos niitä on tullakseen.

Sisäisen hoidon lisäksi hoidan kipeytynyttä lonkkaani Revmatol-voiteella, joka on MSM-, glokosamiini- ja kondroitiinihoitovoide. Raportoin parin viikon päästä, onko kuuri saanut aikaan näkyviä muutoksia. Nivelten ja rustopintojen lisäksi Collagainin pitäisi vaikuttaa positiivisesti mm. ihon kimmoisuuteen.

Testi alkakoon!


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Juhlahumua

Eilen oli ikimuistoinen päivä. Ihana, hauska ja liikuttava. Siitä vastasivat kaikki ne neljäkymmentä ihmistä, jotka tekivät Simon ja minun 40-vuotisjuhlista juhlan.


Juhlat pidettiin Isku Areenan klubiravintolassa, joka sopi mainiosti juuri tällaiseen iltajuhlaan. Hyvä ruoka, läheisten ihmisten seura sekä tanssijalkaa vipattava musiikki saivat suurimman osan porukassa viipymään juhlissa loppuun asti. DJ Petri Valon pettämätön biisilista, neonvalot ja savukoneet olivat kyllä uskomattoman upea kokonaisuus!


Oli ihanaa nähdä sukulaisia, lapsuuden ystäviä ja seurakavereita yhtä aikaa. Katja piti minulle liikuttavan ihanan puheen ja Sami puhui Simolle. Tuntui etuoikeutelulta olla niin monen rakkaan ihmisen ympäröimänä.

Vanheneminen ei tunnu oikeastaan miltään. On hyvä olla tässä ja nyt, juuri tämän ikäisenä. Sen tässä kyllä huomaa, että juhlista toipumiseen saa varata ainakin pari päivää. Tämä päivä on mennyt jonkin sortin horroksessa. Taitaa nukkumatti kutsua tätä juhlijaa jo aivan tuota pikaa.





tiistai 3. lokakuuta 2017

Auringosta Karkeloihin



Viime viikon loppupuoli vierähti Espanjan auringon alla. Olin minilomalla Barcelonan kupeessa, Calellassa, jossa oli lauantaina Ironman-kilpailu. Tällä kertaa en ollut itse mukana, mutta oli mahtava olla paikan päällä seuraamassa tapahtumaa ja kannustamassa seurakavereita. 




Minilomasen aikana tuli juostua Katjan ja Susannan kanssa hyviä lenkkejä, uitua pari kertaa märkäpuvulla ihanan lämpimässä meressä, otettua aurinkoa ja nautittua muutama lasillinen kylmää cavaa. 

Kertakaikkisen mukava reissu!


Matka oli etukäteissynttärilahja minulle itselleni. Eilen nimittäin vuosimittari kääntyi uudelle kymmenluvulle. Mutta se ei oikeasti tunnu miltään. On ihanaa olla juuri tämän ikäinen ja tässä elämänvaiheessa. Simo leipoi minulle synttärikakun ja sitä maisteltiin perheen kesken. Lauantaina juhlitaan sitten vähän isommalla porukalla Simon ja minun yhteisiä nelikymppisiä. 



Jotain päällepantavaa olisi lauantaiksi keksittävä, mutta eiköhän sitä Karismasta löydy. Huomenna nimittäin alkavat sunnuntaihin asti kestävät Karisman Karkelot, joiden ansiosta liikkeet ovat täynnä huikeita tarjouksia!


Ostosreissun lomassa voi osallistua arvontaan ja voittaa yhden jaossa olevista 370:stä Helsinki-Tukholma-Helsinki-risteilylahjakortista. Mukana Karkeloiden menossa ovat myös lasten kestosuosikit, halittavan ihanat maskotit Papu Kaijanen ja Ville.

Karkeloiden aikana Karisman 1. kerroksen isossa leikkitilassa on ilmainen lapsiparkki 3-7-vuotiaille lapsille. Sitä pitävät Pelicans Salibandyn naiset. Joten ei kun Karkeloimaan!

Lue lisää Karkeloiden ohjelmasta ja tarjouksista TÄSTÄ.


tiistai 26. syyskuuta 2017

Matkaan lähden

Viime viikonloppu ja alkuviikko ovat menneet pitkälti töiden kimpussa. Työviikkoni jatkuu nimittäin huomisesta alkaen Barcelonassa. Sähköposteja vilkuilen korkeintaan sivu silmällä, sillä vakaa aikomus on nauttia auringosta, juosta hyviä lenkkejä, kauhoa Välimeressä ja kannustaa seurakavereita lauantain Ironman-kisassa.

Täytän vajaan viikon päästä maanantaina neljäkymmentä ja ostin matkan etukäteissynttärilahjana itselleni. Kämppäkaverini Susanna täyttää paria päivää aiemmin kolmekymmentä, joten juhlimisen aihetta on enemmänkin. Myös ystäväni Katja on reissussa mukana, joten luvassa on taatusti hauska reissu.


 Tajusin pari päivää sitten, että en ole vielä koskaan lentänyt yksin. Huomenna sekin sitten tapahtuu ja vielä välilaskun kanssa. Toivottavasti löydän Amsterdamissa jatkolennolle. Susannan lento lähtee jo aamulla ja Katjan ja muiden seurakavereiden vähän ennen minua. Barcelonassa pitäisi vielä löytää bussi, joka vie Calellaan. Jos sitä ei löydy, otan taksin.

Seuraava postaus tulee sunnuntaina reissun jälkeen. Pitäkää peukkuja, että löydän perille ja pääsen vielä takaisinkin! Lapsia ja Simoa tulee todennäköisesti ikävä jo automatkalla kentällä, mutta ehkä mä pärjään. Ollaanhan tässä jo melkein nelikymppisiä.

Taitaa tässä ikänaisella jo hormoonitkin heitellä, sillä viime perjantainen Karisman lastenpäivä ja pienten pellavapäiden tanssahtelu Kikattavan Kakkiaisen kanssa saivat palan nousemaan liikutuksesta kurkkuun.


 Olipa kerrassaan ihanaa pikkuväkeä täynnä koko kauppakeskus!













torstai 21. syyskuuta 2017

Kikattava kakkiainen saapuu Karismaan!

Kauppakeskus Karismassa saa perjantaina pikkutöppöset kyytiä, sillä perheen pikkuväen oma BabyDay-tapahtuma pärähtää käyntiin klo 10-16. Luvassa on valtavasti  tekemistä, kokemista ja aistittavaa: värikylpyjä, kasvomaalauksia, muskarituokioita, temppurata, piirtämistä ja ilmapalloja. 

Tapahtumapäivän menosta vastaa lasten suosikki Kikattava kakkiainen, jonka disco pärähtää käyntiin klo 11 ja 14. Discossa DJ Kakkiainen soittaa musiikkia ja MC Citykani tanssittaa, leikittää ja liikuttaa. Esiintymisen jälkeen on fanitapaaminen (meet&greet)!



Tiedoksi niille, jotka eivät vielä tunne Kikattavaa Kakkiaista, että kyseessä on suurin Suomessa tuotettu lasten animaatiosarja. Sarjaa esitetään Ylen Pikku Kakkosessa ja kansainvälisesti se on toistaiseksi myyty 13 maahan ja käännetty 13 eri kielelle. Sarjasta on jo ilmestynyt kolme mobiilipeliä, kaksi kirjaa ja yksi kokonainen kausi TV-sarjaa.

Päivän ohjelmaa pääset kurkkaamaan tästä.

Nähdään huomenna Karismassa!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Arjen pieniä iloja

Löysin viime viikonloppuna kaupasta mun lempparijätskiä, jota olen toistaiseksi saanut vain ulkomaanreissulla. Ai että kun tulin iloiseksi!

Siinä pistaasijäätelöä lusikoidessa ajattelin, että aika pienestä se ihmisen onni lopulta koostuu. Ei tarvita kuin villasukat, hyvä kirja, vähän jätskiä ja lasillinen kylmää proseccoa. Niillä pärjää jo melko pitkälle.


Onnea on myös nähdä oma lapsensa onnellisena. Käytiin Simon kanssa katsomassa viikolla Meten ja Miskan edesottamuksia koulujenvälisisissä yleisurheilukisoissa ja varsinkin tuon siskon ilmeet ja hymyt oman juoksun jälkeen tuntuivat syvällä sydämessä. Se, että lapsen elämässä on kaikki hyvin, on loppujen lopuksi tämän pienen elämäni tärkein asia.


Onnea on myös hyvä arki. Se, että on sopivasti kiinnostavia töitä, aikaa olla lasten apuna, tukena ja kuskina ja harrastaa itsekin sitä mitä tykkää. Aina aikaa ei ole yhtä paljon ja toisinaan kaikki aika menee suhatessa paikasta A paikkaan B. Keskimäärin ari rullaa kuitenkin aika mukavasti ja olen siitäkin tosi onnellinen.

Onnea on myös hyvät ystävät ja puoliso. Kummankin suhteen koen olevani varsin onnekas.

Onnellista viikonloppua kaikille!

















sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Maan mainio muotishow

Karismassa vietettiin eilen Muotilauantaita. Viime vuoden perusteella tiesin odottaa ihanan vauhdikasta ja tanssillista muotishowta ja sitä se todellakin oli! Tanssikoulu DCA:n lapset ja nuoret esittelivät syksyn muotia niin ihanan energisesti ja iloisesti, että siitä tuli itsekin loistotuulelle.



Nuorten tanssijoiden lisäksi lavalla pyörähtelivät mm. Musta Barbaari ja tangokuningatar Erika Vikman. Molemmat saivat yleisöltä raikuvat aplodit.


Puolen tunnin showssa pääsi esille suuri osa Karisman vaateliikkeistä. Clas Ohlssonin remppavaatteiden esittely oli hauska sisääntulo muiden lomassa ja myös KukkaKarisman kauniit hiuskruunut sekä ranne- ja kaulakoristeet pääsivät näytöksessä hienosti oikeuksiinsa.




Tapahtumaa oli selvästi odotettu, sillä kauppakeskuksen parkkipaikat olivat vielä iltapäivälläkin hyvin täynnä. Minä liputan vahvasti tällaisen tapahtumien puolesta. Liikkeiden tarjonta pääsee hienosti oikeuksiinsa ja näkemänsä perusteella on helppo lähteä ostoksille.

Seuraavaa odotellessa!






torstai 7. syyskuuta 2017

Musta Barbaari ja tangokuningatar lauantaina Karismassa!

Kauppakeskus Karismassa on taas lauantaina menoa! Luvassa on muotia koko kauppakeskuksen täydeltä sekä karismaattisia henkilöitä muotinäytöksen pyörteissä.


Syyskauden Muotilauantaissa esiintyvät mm. Musta Barbaari, tanssija Ansku Bergström sekä tangokuningatar Erika Vikman. Tanssillisten muotinäytösten koreografiasta vastaa tanssikoulu DCA.

Liikkeissä on tuttuun tapaan huikeita tarjouksia koko perheelle. Nyt jos koskaan kannattaa tulla shoppailemaan!

MUOTINÄYTÖKSET ovat lauantaina klo 12.00, 14.00 ja 16.00.

Nähdään Karismassa!

 


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Olihan viikko

Viimeiset pari viikkoa ovat taas olleet töiden puolesta melkoista haipakkaa. Kunto & terveys-lehti meni taittoon, painoon ja nyt on se on jo kaupan hyllyilläkin. Riitta-Liisa Roposen urasta kertova kirja meni kustantajalle ja Iltalehden Ilonan henkilöhaastatteluissa on ollut kovasti puuhaa. Mutta ihanaa että on! Tykkään niin kovasti paljon kirjoittamisesta, että on mahtavaa, että saan tehdä sitä työkseni.


Koulukin alkoi tällä viikolla. Toinen ja toivon mukaan viimeinen lukukausi. Kävin keskiviikkona esittelemässä koulussa opinnäytetyöni aiheen. Teen opinnäytetyön FC Reippaalle aiheesta "Vapaaehtoistoimijoiden yhteisön toiminta ja johtaminen". Esittely meni hyvin, joten nyt voi alkaa itse työn kimppuun. Ensin on vuorossa kyselyn laatiminen, sitten muutamat haastattelut, tietoperustan kahlaaminen, tulosten analysointi, kirjoittaminen, johtopäätökset jne. Valmista pitäisi tulla joskus ensi vuoden alkupuolella. Muutamia kurssejakin on vielä käymättä, mutta ne suoritan tämän syksyn aikana. Vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan!

Perjantaina tuntui siltä, että hoppuviikon jälkeen on ansainnut jotain kivaa. Niinpä lähdimme koko perheen voimin elokuviin. Taisi olla ihan eka kerta, kun oltiin koko porukka yhdessä katsomassa "aikuisten" elokuvaa piirrettyjen sijasta.


Napapiirin sankarit oli ihan ookoo, mutta ei niin hyvä kuin edeltäjänsä. Koska kotimaista elokuvaa pitää kuitenkin kannattaa, niin roposet menivät hyvään osoitteeseen.


Lauantaina ajeltiin kummipojan rippijuhliin Espooseen. Ensimmäinen neljästä kummilapsesta on nyt konfirmoitu! Seuraavaksi vuorossa onkin Miskan rippijuhlat. En ymmärrä mihin tämä aika mennyt! Kriisiä meinaa pukata, kun oma lapsikin on jo noin iso.


Tänään päätin viikon puolimaratoniin. Lahti Half Marathon Weekend oli kiva tapahtuma, mutta porukkaa olisi voinut enemmänkin. Oma juoksi kulki hyvin. Sain tehtyä nousevavauhtisen juoksun niin kuin olin suunnitellutkin. Tuntuma ja syke olivat sen verran hyvässä synkassa, että taidan juosta Vantaan maratonin lokakuun puoli välissä. Juoksuviikot jatkuvat siis edelleen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!















sunnuntai 27. elokuuta 2017

Saariselkä-leskenä

"Ai, täällä on muitakin Saariselkä-leskiä", totesi tuttavani Annukka, johon törmäsin Karisman Hesburgerissa.

Suu täynnä kanasalaattia ja kokis kädessä on huono väittää vastaan. Kun isäntä on pohjoisessa polkemassa pyörää, niin muu perhe elää viikonlopun valmisruoalla. Onneksi näköjään muillakin kuin meillä. Perjantaina meidän ovella kävi pitsataksi ja lauantaina kotiin lähti Hesen kassi. Tänään sunnuntaina tein sentään ruokaa, jotta kotiin palaajalla on mitä lämmittää, jos yöllä on vielä nälkä.


Simo lähti torstaina ajelemaan kahden kaverinsa kanssa kohti Saariselkää, jossa ajettiin perjantaista sunnuntaihin kestänyt Saariselkä MTB Stages-etappiajo. Kolmipäiväinen tapahtuma on tarjoillut sadetta, mutaa, juurakkoa, kivikkoa ja joen ylityksiä ja tuhansia nousumetrejä. Siis juuri sitä mitä he lähtivät hakemaan.


Yhteensä 222 kilometrin mittaisen tapahtuman viimeinen etappi ajettiin tänään, jonka jälkeen miehet hyppäsivät autoon ja ovat nyt parhaillaan 11 tunnin kotimatkalla. Se lienee raskain urakka, sillä silmää alkaa taatusti painaa ennen pitkää. He aikovat kuulemma ajaa vuorotellen, jotta jokainen saa vuorollaan levähtää.


Täällä kotona on valmisruoan mutustelun lisäksi katsottu lasten kanssa Moderni perhe-sarjan ekaa tuotantokautta ties monettako kertaa, koska se nyt vaan on niin hyvä ja kaikkien meidän suosikki. On myös käyty harkoissa (Mette ja Miska) ja pelissä (Miska) ja hengattu kavereiden kanssa (lapset), juostu pari hyvää lenkkiä (minä), siivottu koko huushollia (kaikki), oikoluettu yhden melkein valmiin kirjan tekstejä ja tehty jo vähän ensi viikon töitä ennakkoon.

Hyvin meillä on mennyt, mutta on se taas kiva saada Simo takaisin kotiin. Kohta. Ei enää montaa tuntia.











maanantai 21. elokuuta 2017

Metsää ja eläimiä

Lauantaiaamuna kello pirahti jo seitsemän jälkeen. Miska lähti yhden yön reissuun ja futisturnaukseen Jyväskylään ja pakkaus oli jäänyt illalla vähän vaiheeseen. Keräilin pyykkinarulta sukkaa ja pelipaitaa kassiin ja kävin herättelemässä unikekoa, joka ponkaisikin yllättävän ketterästi jalkeille. Kouluaamujen varhaiset herätykset ovat näemmä jalostuneet jo alitajuntaan.

Kun Miska huuteli kahdeksalta ovelta heipat, ryhdyin kahvin ja puuron keittoon. Olin sopinut Katjan kanssa treffit urheilukeskukseen puoli kymmeneksi, joten sain istuskella kahvikupin ääressä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa pitkään.

Yhdeksän jälkeen kiskoin trikoota ja lenkkaria jalkaan ja nappasin pari energiageeliä sekä pikkuruisen juomapullon paidan selkätaskuun.


Suunnitelmissa oli juosta vähän tavallista pidempi pitkä lenkki, kolmekymppiä metsän siimeksessä. Juoksujalka tuntui mukavan kevyeltä, ilma juuri sopivalta juoksuun ja olo muutenkin pirteältä. Oli kiva lähteä kipittelemään urheilukeskuksesta kohti Tapanilan hiihtomajaa, sieltä Messilään ja lopulta Hollolan puolelle, Heinsuolle. Kieppasimme Heinsuon kolmosen ja tulimme samoja jälkiä Messilän kautta takaisin. Tapanilassa nostettiin vauhtia ja juostiin kierros perhelenkkiä aerobisella kynnyksellä. Sitten hissuteltiin takaisin urheilukeskukseen, jossa mittari näytti 28,5 kilometriä. Pieni kunniakierros
piti siis vielä tehdä asfaltilla, että kolmekymppiä tuli täyteen. Kertakaikkisen hyvä lenkki!

Kotiin ajellessa Susanna laittoi viestiä, että on tulossa uimaan meidän kulmille. Lupasin lähteä osaksi matkaa seuraksi. Järvivesi tuntui märkkäristä huolimatta jo aika vilpoiselta, mutta sitäkin mukavampaa oli hypähtää uinnin jälkeen lämpimän saunan lauteille.

Lenkin ja saunan jälkeen kurvailin kotiin ja suuntasin Karismaan ostoksille. Tiesin, että lemmikkipäivänä paikalla olisi myös monenlaista karvakamua ja rapsuteltavaa, mutta siitä huolimatta Kilkkilän Farmin minihevonen tuuheinen ripsineen oli kyllä aivan yliveto!


Se työnsi päänsä kainalooni ja oli muutenkin niin hurmaava, että hyvä kun maltoin lähteä sen luota ruokaostoksia tekemään.

Sisätiloissa asiakkaille esittelivat palveluitaan mm. Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasema sekä Villähteen Agility-Urheilijat ry.  Seuran hallituksen jäsen ja nuorisovastaava Mona Brohm oli paikalla kahden isovillakoiransa kanssa. Hän kertoi, että mukaan seuran toimintaan ovat tervetulleita kaikenikäiset ihmiset ja kaikenrotuiset koirat.


Brohmin mukaan yhdistyksessä on tällä hetkellä 250 jäsentä, jotka harrastavat tottelevaisuuskoiratoimintaa, rally-tokoa ja agilityä, joista viimeksi mainittu on niin suosittu, että vasta-alkajia otetaan mukaan lajikatsemuksen perusteella.

- Koiran ja ihmisen välisen yhteistyön täytyy toimia hyvin ja koiralla tulee olla luonteensa puolesta edellytyksiä agilityyn. Koira ei myöskään saa pelätä tai käyttäytyä aggressiivisesti muita koiria kohtaan, Brohm kertoo.

Villähteen Agility-Urheilijat harjoittelevat omassa hallissa Lahden Vipusenkadulla. Lisätietoja yhdistyksestä saa tästä:

Touhukkaan aamupäivän jälkeen valloitin sohvan hyvän kirjan kanssa. Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio-dekkari, Viattomuuden loppu, oli tosi jännässä vaiheessa. Hyvä kirja on kuin silmien edessä jatkuvana virtana kulkeva elokuva, jonka pariin voi hypähtää koska tahansa. Jossain vaiheessa huomasin torkahtaneeni ja heräsin ulko-oven paukahdukseen. Mette sieltä tömisteli yläkertaan kaverilauman kanssa.

Illalla suuntasimme Esan ja Katjan kanssa pitkästä aikaa ulos syömään. Paikaksi valikoitui Santa Fe, koska sen monipuolisesta tarjonnasta tiesimme löytyvän jokaiselle mieluista purtavaa. Ravintolassa oli muutaman pöydän mittainen jono, mutta sen aikana ehdimme hörpätä yhden juomat terassilla. Voinpa siis sanoa olleeni kerran tänä kesänä terassillakin!

Sen pituinen se. Hyvä päivä.


















keskiviikko 16. elokuuta 2017

Eläimellistä menoa Karismassa!

Tulevana lauantaina, 19.8, Kauppakeskus Karismassa vietetään Lemmikkipäivää klo 10 ja 16 välillä.


Kauppakeskuksen sisällä ja ulkona on runsain mitoin ihania karvakamuja rapsutettavana ja ihailtavana. Vuolenkoskelta Kilkkilän farmi ja Jaloverson eläinpiha tuovat paikalle asukkaitaan. Paikalla on ainakin poneja sekä mahdollisesti myös pupuja, kanoja, alpakoita ja minihevosia. Sepän Sirkuskoirat pistävät parastaan estradilla pariin kertaan päivän aikana. 

Toimintaansa esittelevät mm. etsijäkoirat, agility-harrastajat, Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys sekä Päijät-Hämeen eläinlääkäriasema. Jaossa on myös runsaasti eläinystäville suunnattuja tuotenäytteitä.

Lauantaina siis hopotihoi ja täyttä laukkaa Karismaan!

Päivän ohjelman näet tästä.

maanantai 7. elokuuta 2017

Huoltojoukoissa

Viikonloppu vierähti Miskan futisjoukkueen huoltajana Salossa, jossa pojat pelasivat Suomen Palloliiton kakkostason lopputurnauksessa. Miska on reissannut joukkueen kanssa monissa turnauksissa ympäri Suomea ja ovatpa he käyneet Ruotsissa ja Virossakin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olin katsojan sijasta mukana joukkueen huoltajana.


Kun kerroin Miskalle, että lähden reissuun huoltajaksi, hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Ensireaktio ei ollut valtavan ilahtunut ja ymmärtäähän sen, että oma äiti parhaiden kavereiden päälle päsmärinä ei ole 14-vuotiaan hepun toivelistan kärkipäässä.

Leikilläni lupasin olla vaatimatta iltahaleja ja vahtimatta hammaspesuja, josta riemu repesi lopullisesti. "Sä et sitten puhu mulle mitään"-vaatimus ei aivan toteutunut, mutta yritin suhtautua reissun aikana omaan poikaan yhtä neutraalisti kuin muihinkin.


Viikonloppu oli todella mukava. Majoituimme 30 kilometrin päässä Salosta sijainneeseen seurakunnan leirikeskukseen, joka oli meren rannalla. Meidän - siis 14 pelaajan, yhden valmentajan ja kolmen huoltajan - lisäksi siellä ei ollut ketään muita. Tilaa oli runsaasti ja pojat pääsivät pelien jälkeen nauttimaan rantasaunan löylyistä ja uimaan mereen.

Ruoat tehtiin itse tai oikeastaan ne oli tehty valmiiksi. Yhden joukkueessa pelaavan pojan isä on ammatiltaan kokki ja hän oli valmistanut lämmitysvalmiit ruoat koko porukalle jo etukäteen. Ne maistuivat kaikille.


Viikonloput parasta antia olivat kuitenkin pojat itse. Oli mahtavaa päästä tutustumaan neljääntoista 14-vuotiaaseen poikaan, joista jokainen on omalla tavallaan hurmaava nuori mies. Harjoituksissa ja peleissä en ole kaikkia nimiä ja naamoja osannut aina edes yhdistää, mutta enää sitä pelkoa ei ole.


Poikien yhteishenki oli todella hieno ja vaikka peleissä tulikin välillä vettä kaatamalla ja rajusti takkiin, niin pettymys jäi aina pelikentälle. Kämpillä pojat olivat omia iloisia itsejään. Joukkoon mahtuu monenmoisia persoonia: huuliveikkoja, rauhallisia, analyyttisiä, pohdiskeleviä, hajamielisiä, uneliaita, nauravaisia ja tulisieluisia poikia.

Oli hienoa myös päästä näkemään, miten oma lapsi toimii osana joukkuetta ja millainen rooli hänellä on muiden keskuudessa. Ja hyvinhän tuo toimi. Olen varma, että  kaikille pojille jäi reissusta hyvä mieli ja muistoja, jotka säilyvät mielessä loppuelämän.

Luulen kuitenkin, että pojat ymmärtävät tällaisten reissujen todellisen arvon vasta vuosien päästä. Viimeistään silloin, kun aikamiehiksi kasvaneet pojat alkavat miettiä, millainen olisi hyvä harrastus omalle lapselle.























sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Olihan meillä lystiä!

Perjantai-ilta vierähti ystävien, Akin ja Pian, tupaantuliaisissa Jalkarannassa. Juhlaväen joukossa oli paljon vanhoja, mutta myös monia uusia tuttavuuksia.


Illan teemana oli hyvä ruoka ja mukava yhdessäolo. Kaikki pariskunnat toivat mukanaan ennalta sovitut ruoat ja kun ne koottiin yhteen, pöytä oli tulvillaan vaikka minkälaista herkkua.


Yksi perhe taikoi alkudrinkit, toinen alkukeiton, kolmas salaatin, neljäs kalan, ravut ja kasvikset, viides lihan, kuudes jälkkärikakun jne.



Syötävää oli niin paljon, että loppujen lopuksi maha oli ratketa! Pahin turvotus hävisi alakerran tv-huoneeseen viritettyyn discoon, jossa tanssittiin aamuyön puolelle asti.


Isäntäperheen uusi koti oli aivan ihana ja niin kauniisti sisustettu. Siellä tullaan varmasti viettämään mukavia iltoja myös jatkossa.



Kun kemut olivat jo perjantaina, viikonloppukin on tuntunut mukavan pitkältä. Sen kruunasi tänään seurakavereiden kanssa poljettu 160 kilometrin lenkki Lahdesta Vääksyyn, sieltä Sysmään ja Nuoramoisten ja Kalkkisten kautta takaisin Vääksyn kautta Lahteen. Sää oli mahtava ja hyvässä seurassa matka taittui kepeästi.

Viikonlopusta jäi hirmu hyvä mieli. Tästä on mukavaa suunnata uuteen viikkoon. Mukavaa viikkoa itse kullekin!