pärnu

pärnu

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Urheiluhullu

Eppujen laulujen kertosäe sopii tämän hetkiseen elämääni aika osuvasti. Myönnän auliisti olevani ainakin aavistuksen urheiluhullu. Minulla on valmentaja, jonka ohjeiden mukaisesti harjoittelen keskimäärin 10 tuntia viikossa. Uin, pyöräilen, juoksen ja harjoitan lihaskuntoani. Kilpailen kesällä ahkerasti triathlonkilpailuissa ja odotan lokakuun 2. päivä kilpailtavaa Barcelonan Ironmania kuin kuuta nousevaa.

Mutta miksi ihmeessä? Onko melkein nelikymppisen perheenäidin intohimoisessa treenaamisessa mitään järkeä?



Minun kohdallani nälkä on niin sanotusti kasvanut syödessä. Kahdeksan vuotta sitten ystäväni sanoi ilmoittautuneensa maratonille. Kun kuuntelin hänen innostunutta tarinointiaan harjoittelusta ja tulevasta maratonista, päätin tehdä saman. Minäkin juoksisin maratonin! Olin harrastanut kilpaurheilua koko lapsuuteni, mutta maratonpäätöstä edeltävään kymmeneen vuoteen en ollut tehnyt juuri mitään. Paitsi töitä ja lapsia. Miska oli tuolloin 5- ja Mette 2-vuotias. 

Juoksin säännöllisesti kolme-neljä kertaa viikossa koko maratonia edeltäneen syksyn ja kevään. Toukokuun lopussa lähdimme laivalla Tukholmaan kohti ihka ensimmäistä maratonia. Juoksuni sujui hyvin aina 23 kilometriin asti. Sitten oikean polveni sivustaan iski viiltävä kipu. Sellainen, joka pakotti ensin hiljentämään, sitten kävelemään, ontumaan ja lopulta keskeyttämään.

Pettymys oli hirmuinen. Olin nähnyt lukemattomia valveunia maratonin viimeisistä kilometreistä ja loppusuoran hurmoksesta, joka jäi nyt tyystin kokematta. Laivamatkalla kotiin varasin jo aikaa lääkärille ja fysioterapeutille. Halusin jalan nopeasti kuntoon, jotta voisin yrittää syksyllä maratonia uudemman kerran.

Juoksijan polveksi diagnosoitu polvivaivani parani kahdessa kuukaudessa sellaiseen kuntoon, että uskalsin asettaa varpaani elokuisen Helsinki City Marathonin lähtöviivalle. Simo lähti mukaan jäniksekseni ja tsemppaajakseni. 

Edes jatkuva sade, kymmenen asteen lämpötila ja navakka tuuli eivät latistaneet iloani, kun ohitin 30 kilometrin kyltin. Pala nousi väkisinkin kurkkuun, kun tajusin, että polveen ei satu yhtään ja että tänään minä pääsisin maaliin. On käsittämätöntä, miten valtavan tunnemyrskyn sitä voikaan kokea oman päänsä sisällä pelkästään yhden juoksun aikana ja takia.

Itsensä ylittämisen tunteeseen jää koukkuun. 

Tuon ensimmäisen maratonin jälkeen olen juossut 10 maratonia lisää ja parantanut aikaani yli tunnilla. Edelleen mietin aina silloin tällöin, missä juoksisin seuraavan maratonini. Tukholma, Berliini, Pariisi ja Firenze on jo nähty. Ainakin New Yorkin ja Lontoon maratonit olisi hienoa juosta, sitten joskus, kun triathlonkärpäsen purema on laskenut riittävästi. 


Innostuin triathlonista viitisen vuotta sitten Simon vanavedessä ja ainakaan vielä kyllästymisen merkkejä ei ole näkyvissä. Olen saanut lajin parista ystäväjoukon, jonka kanssa on ilo käydä uimassa, juoksemassa ja pyöräilemässä. Koska työni on hyvin itsenäistä, nautin, kun saan jakaa päivän tapahtumia ja vaihtaa kuulumisia melkein joka ilta parhaiden kaverieni kanssa. Itse asiassa en tee montaakaan harjoitusta viikossa yksin. Lähes aina mukanani on joku, jonka kanssa tulee terapoitua päätä ja rasitettua ruumista. Se on valtavan suuri rikkaus! 



Harjoittelen ja kilpailen, koska haluan kehittyä ja saavuttaa itselleni asettamani tavoitteet. Kilpailuista saan sellaista jännitystä, itsensä koettelemisen, piinaamisen ja voittamisen iloa, jota muutoin melko tasaisesti eteenpäin rullaava arki ei tarjoa.

Ja se endorfiinihumala, jota liikunnasta parhaimmillaan saa - siihen olen totaalisen koukussa. Kehoni kaipaa säännöllistä hikoilua ja hengästymistä, ja niiden mukanaan tuomaa hyvää oloa. 



Kai sitä voisi huonompiakin addiktioita olla kuin tämä.

Treeniblogini löytyy osoitteesta: tarutreenaa.blogaaja.fi.




perjantai 22. huhtikuuta 2016

Clipsissä hiusmallina

Hiukseni laitettiin tiistaina uuteen uskoon. Olin Karisman kampaamo-myymälä Clipsin kampaajille järjestetyssä koulutuksessa värjäys- ja leikkausmallina. Kampaajakseni sain Heidin, jolla koko perheemme käy muutenkin leikkauttamassa hiuksiaan.

Alkutilanteeni oli pitkäksi valahtanut ja sekalaisen ruskea polkkatukka, jota pidin suurimman osan ajasta kiinni. Heidi kyseli, millaista muutosta hiuksiini haluaisin ja mitä missään nimessä en haluaisi niille tehtävän. 



Ehtoni eivät olleet kovin dramaattisia. Poissuljettuja olivat ainoastaan punainen väri ja otsatukka. Lisäksi toivoin, että myös uudet hiukseni ylettyisivät edelleen ponnarille. 

Heidi ja Schwarzkopf Professional -tuotteiden kouluttajana toiminut Samu Puhakka haroivat ensi alkuun hiuksiani ja ihmettelivät niiden sekalaista värikirjoa. Omat kotikampaajan taitoni eivät saaneet kehuja ja Samu vannottikin, että kotivärjäykseni saivat loppua tähän.

He päätyivät värjäämään hiukseni aavistuksen omaa luontaista väriäni tummemmiksi ja elävöittivät kokonaisuutta lappuraidoilla. Pituudeksi Heidi ehdotti pitkää polkkaa, jollainen minulla oli ollut joskus aiemminkin. 



Kaksi ja puoli tuntinen hujahti todella nopeasti. Värjäyksen, raitojen ja leikkauksen ohella ehdin vilkuilla ympärilleni ja katsella, millaisia värejä ja leikkauksia muille malleille oli tulossa. Vieressäni tehtiin räiskyvän punaista ja oranssia, ja takanani laitettiin vaaleaa ja violettia raitaa. Vaikka päät näyttivät värjäysvaiheessa aika villeiltä, niin lopputuloksista tuli todella hienoja ja luontevia. 

Omiin hiuksiini olin todella tyytyväinen! Väri oli tosi kiva ja leikkaus myös. Tällainen siitä tuli. Pahoittelut kuvan laadusta!


Karisman Clipsin myymäläpäällikkö Mari Veihtola kertoi, että kevät ja kesä ovat kampaamossa kiireistä aikaa. Yhdeksän kampaajan Clipsissä ajan saa kuitenkin usein jo samalle tai seuraavalle päivälle. 

Clipsin aukioloajat ovat kauppakeskuksen mukaiset, mutta niistä on mahdollista joustaa. Esimerkiksi hää- ja valmistujaisjuhlakampauksia on aloitettu tekemään jopa aamu kuudelta!









maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ihana kevät!

Viikonloppuna Kymijärvestä lähtivät jäät. Yleensä ne ovat lähteneet vasta juuri ennen Miskan  syntymäpäivää, huhtikuun lopussa, mutta nyt siis jo pari viikkoa aiemmin.

Lauantaina Mette halusi lähteä lenkille ja siinä Korennonvirran vartta hölkötellessä hän käväisi kokeilemassa, kuinka kylmää vesi on. Ei ollut kuulemma yhtään kylmää! Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kotona päätin, että nyt lähtee talviturkki. Bikinit päälle, toppatakki niskaan ja pyyhe harteille. Läheiselle laiturille ei ole meiltä kuin sata metriä. Ja tässä lopputulos:


video


Simo kävi pyöräilemässä pururadan läheisyydessä risteileviä polkuja ja kertoi törmänneensä moniin tuttuihin. On etuoikeus asua näin lähellä luontoa ja silti kaikkien palvelujen kupeessa. Karisto on kyllä mahtava asuinpaikka!




Lapsiperheille täällä on kaikki tarpeellinen: päiväkoti, koulu ja kauppakeskus. Lisäksi on metsää, järveä, pururataa ja Loistopolkua, jota pitkin voi kävellä, juosta, pyöräillä tai hiihtää vaikka Hollolaan tai Iittiin asti.





Sunnuntaiaamuna saimme herätä tällaiseen luonnon itsensä järjestämään konserttiin. Oi ihana kevät!

video









perjantai 15. huhtikuuta 2016

Terveisiä ruokakaupasta!

Nyt on pakko vähän hehkuttaa! Meidän pienisuuri lähikauppa, Karisman K-Citymarket, on laajentanut juuri niitä osastoja, jotka ovat lähellä sydäntä ja vatsaani. Terveys- ja Sport-tuotteiden valikoima on kasvanut ihan huikeasti. Aiempi puolikas hyllyn pätkä on vaihtanut paikkaa leipäosaston viereen ja kasvanut kolminkertaiseksi! Valikoimaakin on ihan valtavasti. Tykkään kokeilla kaikenlaisia uutuustuotteita: viherjauheita, patukoita, palautumisjuomia ja lisäravinteita. Nyt kokeiltava ei ihan heti lopu.



K-Citymarketin tuoteosastovastaava Johanna Kaunisvaara kertoi, että kauppa haluaa elää mukana kuluttajien kasvavassa terveys- ja hyvinvointitrendissä. Se näkyy myös muun muassa aiempaa suurempana valmiiden kasvisruokien ja puolivalmisteiden valikoimana. Karisman Citymarketin gluteenittomien tuotteiden valikoimakin alkaa olla Lahden laajimpia.
Sain kokeiltavakseni gluteenittoman kaurahiutaleen ja täytyy sanoa, että siitä syntyi ihanan samettinen aamupuuro. 



Maistelin myös gluteenittomia Break-patukkoita, joista löytyy useita eri makuvariaatioita. Maapähkinä-hunajapatukka oli kelpo välipala kahvin kanssa. Tykkäsin myös seesami-rusina-pähkinäpatukasta. Näitä aion hamstrata keliaakikko-siskolleni.




Johannan mukaan K-Citymarketin tuotevalikoimaa täydennetään asiakkaita kuunnellen, joten jos hyllystä ei löydy jotain, mitä sinne kaipaisi, siitä kannattaa vinkata henkilökunnalle.

Päätinkin heti hihkaista alkoholittomista siidereistä. Huomasin nimittäin, että joku muukin on löytänyt oman suosikkini, Stowford Pressin, jonka hylly ammotti tyhjyyttään. Johanna kertoi, että sekä alkoholittomien oluiden että siidereiden menekki on kasvanut kovasti. Sekin liittynee vallalla olevaan terveysbuumiin. Hän kertoi, että Citymarketin juomaosasto uudistuu ja laajenee kevään aikana. Myös alkoholittomiin tuotteisiin on tulossa silloin uutuuksia.

Nelivuotiaan K-Citymarketin ulkoasuuudistus ulottuu osastojen uudelleen järjestelyjen lisäksi myös koko kaupan visuaaliseen ilmeeseen ja opasteisiin. Tämä näkyy selkeimmin mm. maito-, karkki- ja kahvihyllyjen kohdalla. 




Myös kylmäkaapit ja pakastearkut on laitettu uuteen uskoon ja järjestykseen, jotta jatkuvasti kasvava tuotevalikoima saadaan tuotua parhaalla mahdollisella tavalla kuluttajien ulottuville. 

Sisäpiirin tietona kuulin, että vapun jälkeen Karisman K-citymarketissa voi shoppailla vuoden jokaisena päivänä.
 
Siis aivan kirjaimellisesti. Sellaista pyhää ei enää tule, etteikö kauppa olisi auki. Aika hurjaa! Myös aukioloajat muuttuvat. Jatkossa kauppa on arkena auki klo 9-21, lauantaina klo 8-21 ja sunnuntaina klo 11-20. 

Muistan vielä ihan kirkkaasti omasta lapsuudestani, kuinka kauppa meni lauantaisin kuudelta kiinni, eikä sunnuntaiaukiolot käyneet kenelläkään edes pienessä mielessä.

Mutta niin se maailma muuttuu. Juhlapyhien jättiostokset ja etukäteishamstraamisen tuska ovat pian historiaa. Kaupassa voi käväistä juuri silloin kuin itselle sopii.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Mun lempparit

Olen monesti miettinyt, että netissä pitäisi olla sellainen sivusto, jolla ihmiset voisivat vapaasti ja ilman kaupallisia tarkoitusperiä suositella omia lempparituotteitaan. Siis sellaisia, joista tulee fiilis, että ”miksi kukaan ei kertonut minulle tästä aiemmin?!”.

Minulla on muutamia lempparituotteita, jotka ajattelin nyt jakaa teidän kanssanne. Monia muitakin kuin nämä listatut varmasti löytyisi, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen.

Craft Pulse Bra-urheiluliivit

Liikun päivittäin ja käytän lähes joka treenissä sykemittaria. Voi mikä helpotus olikaan löytää liivit, joissa sykevyö pysyy taatusti paikoillaan ilman, että rintakehä on puristettu vereslihalle. Craftin liiveissä on sykevyölle omat kolot, joista se on näppärä pujottaa paikoilleen. Koska minulla sattui olemaan ylimääräisiä sykevöitä, leikkasin yhden katki molemmista päistä antureiden jälkeen. Nyt minulla on siis vain parikymmenen sentin pätkä sykevyötä liivien resorin alla. Ei purista, ei kiristä eikä hankaa. Ja toimii kuin junan vessa!

Kaapistani löytyvät myös Schock Absorberin sporttiliivit, joissa on sykemittarin lähettimelle näppärä nepparikiinnitys. Ne ovat kuitenkin makuuni aavistuksen liian "haarniskamaiset". 

Perskindol Active Gel, Clipper-tee, Valo24H pellavansiemenrouhe


Kun jalkojen lihaksia jumittaa, sipaisen niihin Perskindolia. Yleensä sivelen sitä lihaksiin, puolison kauhuksi, juuri ennen nukkumaanmenoa. Rasvauksen jälkeen vedän pohkeisiin kompressiosäärystimet ja niiden päälle villasukat, ja sitten eikun peiton alle. Aamulla jalat ovat kuin uudesti syntyneet!

Valon pellavansiemenrouhe maistuu puuron ja rahkan joukossa tosi hyvältä. Kuidun lisäksi siitä saa kaikki päivän aikana tarvittavat omega3-rasvahapot. Tykkään!

Clipperin Sleep Easy-tee ei ole teetä sanan varsinaisessa merkityksessä. Paketissa lukee nimittäin hauduke. Aluksi en tykännyt siitä yhtään, mutta parin mukillisen jälkeen se alkoi kummasti maistua. Kupillinen hauduketta on saatava joka ilta, vähän niin kuin hyvien yöunien varmistukseksi.

Compressportin paita



Tämä "ei-niin-naisellisen"-värinen urheilupaita on paras, joka minulla on koskaan ollut. Se on iholla ihanan pehmeä ja silti superhengittävä. Siinä on riittävän pitkä ja napakasti paikallaan pysyvä helma, ja takapuolen päällä tasku. Käytän sitä kesällä pyörä- ja juoksupaitana ja talvella kovemmilla pakkasilla aluskerraston päällä. Lukemattomista pesukerroista huolimatta se on edelleen kuin uusi. Paitaa saa hihattomana, lyhyillä tai pitkillä hihoilla sekä valko-punaisena.


Lukuvalo




Tällainen pieni ja näppärä kirjaan selkämykseen kiinnitettävä led-valaisin on toimiva autoreissulla ja silloin, kun puoliso jo nukkuu, eikä itse malta millään lopettaa lukemista. Ei niitä kaikkein kestävimpiä tuotteita, mutta onneksi hintakin on edullinen.


Polar V800



Tästä en enää luovu! Loistava lenkkikaveri, joka kertoo sykkeen, matkan, vauhdin, kalorit, taloudellisuuden, kadenssin, rasituksen, tarvittavan lepoajan jajajaja….. ties mitä muuta! V800 on insinöörien ja kaikenlaisesta oman kehon välittämästä datasta kiinnostuneiden toivelahja. Jos kaipaat motivaattoria lenkkeilyn aloittamiseksi, niin tämä voisi olla sellainen.

Uintilelut



Jos haluat opetella vapaauintitekniikan, mene tekniikkakurssille ja hanki sitä ennen räpylät, pullarit ja lättärit. Uintitreeneistä tulee paljon mielekkäämpiä, kun ne eivät ole pelkkää monotonista altaan päästä toiseen rimpuilua.  Pullareilla parannat uintiasentoa, lättärit kädessä treenaat vetoa ja vahvistat samalla käden lihaksia ja räpylöillä voit keskittyä tekniikkaharjoituksiin ja erilaisiin potkuihin.

Valion omenapiirakkarahka



Ihanan makuinen uutuus ja mainio välipala. Toimii sellaisenaan myös lettujen tai vohveleiden päällä!

Bonaqua vadelma-sitruuna



Pieni ja sievä pullo ja juoma, joka sopii just eikä melkein minun suuhuni. Maistuu etäisesti mehukeitolta, jossa on ripaus sitruunaa. Ei kaloriton eikä sokeriton, mutta ei tarvitsekaan olla. Hyvää joka tapauksessa!


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Vauhtiviikonloppu

Viikonloppu vilahti taas hurjan nopeasti. Siihen mahtui hyviä omia treenejä, lasten harrastuksissa mukana olemista, hieronta ja rentoa kotoilua.

Perjantaina laitoin läppärin kannen kiinni jo yhdeltä ja säntäsin kaksipyöräisen ratsuni selässä maantielle. Aurinko paistoi ja pyöräjalka tuntui mukavan vahvalta. Poljin tuttua reittiä Kuivannon maamiesseurantalolle, siitä jonkun matkaa ohi ja samoja jälkiä takaisin. Matkamittariin kertyi karvan alle 70 kilometriä.



Kotiin ehdin parahiksi kuskaamaan Metteä voimisteluharkkoihin. Vaihdoin lenkkarit jalkaan ja hölköttelin tytön jumpatessa vielä mukavan puolen tunnin lenkin Vesijärven sataman ja Pikku-Veskun rantamaisemissa. Kotimatkalla haettiin Karismasta perjantain namipäivän herkut.

Lauantaiaamu alkoi polskahduksella Kivimaan uimahallin altaaseen klo 8.30. Minulle lauantain aamu-uinneista on tullut jo niin rutiinia, että herätyskelloakaan ei tarvita. Uin seurakavereideni Essin, Anteron ja Esan kanssa hyvän tunnin treenin, joka sisälsi 2 x (  3x 200 + 3 x 100) metrin vedot. Uinnin päälle harjoitusohjelmassani oli mäkivetoja ja lyhyt tasavauhtinen reipas juoksu. Kipittelin ne kotimaisemissa, Karistossa. 

Pikasuihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen hyppäsin Miskan kanssa autoon ja suuntasimme kohti Mukkulaa. Miska oli hälytetty Reipas Raidan riveihin paikkaamaan pelaajapuutosta. Ekan pelin jälkeen kurvailin pitkästä aikaa hierojalle Lahden Hierojakouluun. Kipeät lihakset olivat vähemmän kipeät tunnin käsittelyn jälkeen.

Tehtiin Simon kanssa Mukkulassa vahdin ja kuskin vaihto. Hän oli aamulla pyörälenkillä ja ehti katsomaan toista peliä ja meni sitten molempien lasten kanssa Mäkkäriin syömään. Harvinaista herkkua.



Kotona tartuin eteis- & vaatehuonesavottaan. Talvivaatteita pursuava eteinen oli saatava siivotuksi, mutta sitä ei voinut tehdä ilman vaatehuoneen perkaamista. Lajittelin vaatehuoneesta kaksi säkillistä vanhoja vaatteita UFF:ille vietäväksi, jonka jälkeen talvikamppeet mahtuivat heittäen sisään. Eteinenkin näyttää taas hetken aikaa siistiltä.

Sunnuntaiaamuna herätyskello pirahti jo kuudelta. Metellä oli voimistelukisat Helsingin Myllypuron Liikuntamyllyssä ja ne alkoivat jo yhdeksältä. Matkaan lähdettiin kimppakyydein.

Kisat menivät hyvin. Kotiin tuomisina oli B-luokan kilpailun kolmas sija ja omat ennätyspisteet. Tyttö oli yhtä hymyä. Muillakin Viipurin Reippaan tytöillä meni hienosti. Kaikki ovat parantaneet kilpailu kilpailulta suorituksiaan.



Kotiin tultiin iltapäivällä. Lounaan ja päivätorkkujen jälkeen kiskoin lenkkarit jälkeen ja lähdin juoksemaan. Tasan kymppi ja 48 minuuttia myöhemmin kurvasin kotiin. On ollut ilo huomata, miten hyvin juoksuvauhti on kehittynyt pitkän talven aikana. Aiemmin tuollainen hieman alle viiden minuutin kilometrivauhti oli sykkeiden puolesta vauhtikestävyysalueellani, nyt se on pk2-vauhtia. 



Toivon, että juoksukunnon kehitys näkyy puolimaratonilla, jonka juoksen 21.5. Sitä ennen ehtii onneksi tehdä vielä monta hyvää lenkkiä.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Lukutoukkana

Tykkään lukemisesta tosi paljon. Yleensä sille on vain harmillisen vähän aikaa. Pidän kirjoista, joiden tarina tempaisee mukaansa, joissa on jännitystä, sujuvaa kerrontaa ja kiinnostavia henkilöhahmoja.

Lapsena luin kaikki Neiti Etsivät, Viisikot ja Merja Jalon heppakirjat. Lukioikäisenä kahlasin läpi Agatha Christien ja Stephen Kingin tuotannon ja tietenkin Sinuhe Egyptiläisen. 




Nykyisin lukemiseni painottuu loma-aikoihin tai pitkiin automatkoihin ja tiettyjen lempikirjailijoideni uutuuskirjoihin. Viime kesänä, vaikka en lomaa paljon pitänytkään, ahmin ihanan monta ja hyvää kirjaa, jotka pistin sittemmin kiertoon. Olen lukenut likipitäen kaikki Varekset, Läckbergit, Janssonit, Kepplerit ja Jungstedit. Viime kesänä löysin Timo Sandbergin Lahteen sijoittuvat dekkarit, joiden toinen päähenkilö ja komisario Heittolan rakkaus on nimeltään Taru. Iso plussa!

Olen laiska käymään kirjastossa ja yleensä ostan kirjani Karisman Citymarketin kirjaosastolta. Lukemiseni käy siis jonkun verran kukkarolle, mutta pidän sitä investointina itseeni. Enemmin ostan hyvän kirjan kuin uuden paidan. 

Olen monesti sanonut, että Karismassa olisi minulle kaikki tarpeellinen, jos sieltä löytyisi kirjakauppa. Se on ainoa liike, jonka takia ajan silloin tällöin Lahden keskustaan. Cittarin kirjaosasto on kuitenkin uudistunut niin monipuoliseksi, että keskustareissuja tulee tehtyä yhä harvemmin. Uutuuskirjat ilmestyvät sinne samaan aikaan kuin kirjakauppoihin.

Pari viikkoa sitten valmistauduin Vuokattiin suuntautuneeseen automatkaan tutustumalla jälleen kaupan kirjaosaston tarjontaan. Mukaani tarttui kaksi kirjaa: Carl-Johan Vallgrenin Varjopoika sekä Jojo Moyesin Jos olisit tässä. 





Ensin mainittu oli juuri niin jännittävä kuin kirjan takakannessa luvattiin. Kirja tempaisi mukaansa heti ensi riveiltä niin, ettei sen lukemista olisi malttanut lopettaa lainkaan. Loppuhuipennus ja kirjan ”pahis” olivat kuitenkin ennalta arvattavissa, joten siitä pieni miinus. 




Kaunis kansi ja viime kesänä luettu tarinan ensimmäinen osa saivat minut tarttumaan Jojo Moyesin uutuuteen. ”Jos olisit tässä” oli aavistuksen pliisu jatko Moyesin ”Kerro minulle jotain hyvää”-tarinalle. Kirjan loppu jäi sen verran auki, että oletettavasti sarja saa myös kolmannen osan. Sen verran kiinnostunut olen kuitenkin Louisa Clarken tarinasta, että todennäköisesti tulen lukemaan myös sen.




Työni puolesta luin vihdoin keittiöni nurkassa jo pitkään olleen ”Sokeritonta ruokaa”-kirjan, joka on täynnä herkullisia ja sokerittomia reseptejä. Osa niistä on sellaisia, joita tämäkin tumpelokokki uskaltaa kokeilla! Kirja on mainio opus etenkin niille, jotka taistelevat kroonista sokerihampaan kolotusta vastaan.