Uintileirillä

Viikonloppuni vierähti suureksi osaksi pää veden alla. Olin kolmatta kertaa mukana Speedo Masters Finlandin ja mestariuimariparivaljakon Tommy Rundgren & Janne Virtanen järjestämällä uintileirillä Pajulahdessa. Sana Masters tuossa seuran nimessä viittaa ikäsarjauimareihin. Tai aikuisuimareihin, miten sen nyt ottaa. Kaikki leirin osallistujat olivat joka tapauksessa aikuisia kuntoliikkujia eri puolilta Etelä-Suomea.

Perjantai-illasta sunnuntaiaamuun kestäneeseen leiriin mahtui neljä treenikertaa. Reilussa 36 tunnissa tuli uitua 12,4 kilometriä. Ihan superhienot kilometrit ja melkein tuplat normiviikkoon verrattuna! Leirillä oli omat ryhmät kilpauimareille ja triathlonisteille. Lisäksi oli tekniikkaryhmä, jossa aloittelijat ja vähemmän uineet opettelivat eri uintitekniikoiden saloja. 

Suosittelen tuollaista leiriä lämpimästi kaikille, jotka pohtivat esimerkiksi triathlonin aloittamista tai haluavat parantaa vapaauinnin tekniikkaa. Viikonlopun ja neljän perättäisen treenikerran aikana punaisen langan löytäminen on huomattavasti helpompaa kuin omatoiminen ja satunnainen tekniikan opiskelu uimahallien täpötäysillä kuntoradoilla.

Näille leireille voi siis osallistua kuka tahansa. Mihinkään seuraan ei tarvitse kuulua. Leireistä ilmoitellaan ainakin Facebookissa, joten kiinnostuneiden kannattaa tykkäillä Speedo Masters Finlandin sivuista.

Toki uintitekniikkaa voi harjoitella myös uimaseurojen aikuisten tekniikkauintikouluissa. Lahdessa niitä järjestää ainakin Lahden Kaleva ja todennäköisesti myös Lahden Uimaseura.

Pajulahden leirillä triathlonisteja oli mukana 16, joten joka radalla oli 4-5 uimaria. Hyvin kuitenkin mahduttiin, koska porukka oli aika hyvin samanvauhtista. Treenit oli rakennettu fiksusti siten, että perjantai-iltana uintiin pääasiassa rentoa I-vauhtia, lauantaiaamuna jo astetta napakampaa II-vauhtia ja lauantai-iltana kovaa III-vauhtia. Sunnuntaiaamuna kelailtiin pitkiä sarjoja 3200 metrin verran.   

 

Tykkäsin treeneistä kovasti! Jopa inhoamistani potkusarjoista laudan kanssa. Vielä viime vuonna olin niin susisurkea potkija, että en jaksanut tehdä niitä loppuun asti. Tänä vuonna 8 x 50 meni hymyssä suin ja jopa niin, että vauhtia pystyi kasvattamaan. Kehitystä – jee! 

Leirin plussiin kuului myös se, että tutustuin uuteen kivaan ihmiseen. On se vaan jännä, että oman hengenheimolaisen tunnistaa heti. Jos Essi L. luet tätä, niin kiitos vielä seurasta! 

Koska Liikuntakeskus Pajulahti sijaitsee 20 kilometrin päässä meiltä kotoa, yövyin kotona. Lauantaina piipahdin myös harjoitusten välillä kotona. 

Sunnuntaina hartioissa ja niskassa kyllä tuntui, että muutama kilometri on tullut uitua. Otin kotona päiväunet ennen kuin lähdettiin Miskan kanssa Karismaan matkaeväiden hakuun. Hän lähti illaksi peleihin Espooseen. 

Mette puolestaan suuntasi omiin harjoituksiinsa ja minä vielä työkeikalle. Jututin seurakaveriani Apaa Iltalehden juttuun, joka käsittelee aamuvirkkuutta ja ihmisten erilaisia vuorokausirytmejä. Johannes otti taas hienoja kuvia.

Apa tosin on sen sortin ihminen, joka on virkeä kellon ympäri. Toisin kuin minä, jota nukkumatti taitaa jo huudella mailleen. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!