pärnu

pärnu

torstai 21. syyskuuta 2017

Kikattava kakkiainen saapuu Karismaan!

Kauppakeskus Karismassa saa perjantaina pikkutöppöset kyytiä, sillä perheen pikkuväen oma BabyDay-tapahtuma pärähtää käyntiin klo 10-16. Luvassa on valtavasti  tekemistä, kokemista ja aistittavaa: värikylpyjä, kasvomaalauksia, muskarituokioita, temppurata, piirtämistä ja ilmapalloja. 

Tapahtumapäivän menosta vastaa lasten suosikki Kikattava kakkiainen, jonka disco pärähtää käyntiin klo 11 ja 14. Discossa DJ Kakkiainen soittaa musiikkia ja MC Citykani tanssittaa, leikittää ja liikuttaa. Esiintymisen jälkeen on fanitapaaminen (meet&greet)!



Tiedoksi niille, jotka eivät vielä tunne Kikattavaa Kakkiaista, että kyseessä on suurin Suomessa tuotettu lasten animaatiosarja. Sarjaa esitetään Ylen Pikku Kakkosessa ja kansainvälisesti se on toistaiseksi myyty 13 maahan ja käännetty 13 eri kielelle. Sarjasta on jo ilmestynyt kolme mobiilipeliä, kaksi kirjaa ja yksi kokonainen kausi TV-sarjaa.

Päivän ohjelmaa pääset kurkkaamaan tästä.

Nähdään huomenna Karismassa!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Arjen pieniä iloja

Löysin viime viikonloppuna kaupasta mun lempparijätskiä, jota olen toistaiseksi saanut vain ulkomaanreissulla. Ai että kun tulin iloiseksi!

Siinä pistaasijäätelöä lusikoidessa ajattelin, että aika pienestä se ihmisen onni lopulta koostuu. Ei tarvita kuin villasukat, hyvä kirja, vähän jätskiä ja lasillinen kylmää proseccoa. Niillä pärjää jo melko pitkälle.


Onnea on myös nähdä oma lapsensa onnellisena. Käytiin Simon kanssa katsomassa viikolla Meten ja Miskan edesottamuksia koulujenvälisisissä yleisurheilukisoissa ja varsinkin tuon siskon ilmeet ja hymyt oman juoksun jälkeen tuntuivat syvällä sydämessä. Se, että lapsen elämässä on kaikki hyvin, on loppujen lopuksi tämän pienen elämäni tärkein asia.


Onnea on myös hyvä arki. Se, että on sopivasti kiinnostavia töitä, aikaa olla lasten apuna, tukena ja kuskina ja harrastaa itsekin sitä mitä tykkää. Aina aikaa ei ole yhtä paljon ja toisinaan kaikki aika menee suhatessa paikasta A paikkaan B. Keskimäärin ari rullaa kuitenkin aika mukavasti ja olen siitäkin tosi onnellinen.

Onnea on myös hyvät ystävät ja puoliso. Kummankin suhteen koen olevani varsin onnekas.

Onnellista viikonloppua kaikille!

















sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Maan mainio muotishow

Karismassa vietettiin eilen Muotilauantaita. Viime vuoden perusteella tiesin odottaa ihanan vauhdikasta ja tanssillista muotishowta ja sitä se todellakin oli! Tanssikoulu DCA:n lapset ja nuoret esittelivät syksyn muotia niin ihanan energisesti ja iloisesti, että siitä tuli itsekin loistotuulelle.



Nuorten tanssijoiden lisäksi lavalla pyörähtelivät mm. Musta Barbaari ja tangokuningatar Erika Vikman. Molemmat saivat yleisöltä raikuvat aplodit.


Puolen tunnin showssa pääsi esille suuri osa Karisman vaateliikkeistä. Clas Ohlssonin remppavaatteiden esittely oli hauska sisääntulo muiden lomassa ja myös KukkaKarisman kauniit hiuskruunut sekä ranne- ja kaulakoristeet pääsivät näytöksessä hienosti oikeuksiinsa.




Tapahtumaa oli selvästi odotettu, sillä kauppakeskuksen parkkipaikat olivat vielä iltapäivälläkin hyvin täynnä. Minä liputan vahvasti tällaisen tapahtumien puolesta. Liikkeiden tarjonta pääsee hienosti oikeuksiinsa ja näkemänsä perusteella on helppo lähteä ostoksille.

Seuraavaa odotellessa!






torstai 7. syyskuuta 2017

Musta Barbaari ja tangokuningatar lauantaina Karismassa!

Kauppakeskus Karismassa on taas lauantaina menoa! Luvassa on muotia koko kauppakeskuksen täydeltä sekä karismaattisia henkilöitä muotinäytöksen pyörteissä.


Syyskauden Muotilauantaissa esiintyvät mm. Musta Barbaari, tanssija Ansku Bergström sekä tangokuningatar Erika Vikman. Tanssillisten muotinäytösten koreografiasta vastaa tanssikoulu DCA.

Liikkeissä on tuttuun tapaan huikeita tarjouksia koko perheelle. Nyt jos koskaan kannattaa tulla shoppailemaan!

MUOTINÄYTÖKSET ovat lauantaina klo 12.00, 14.00 ja 16.00.

Nähdään Karismassa!

 


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Olihan viikko

Viimeiset pari viikkoa ovat taas olleet töiden puolesta melkoista haipakkaa. Kunto & terveys-lehti meni taittoon, painoon ja nyt on se on jo kaupan hyllyilläkin. Riitta-Liisa Roposen urasta kertova kirja meni kustantajalle ja Iltalehden Ilonan henkilöhaastatteluissa on ollut kovasti puuhaa. Mutta ihanaa että on! Tykkään niin kovasti paljon kirjoittamisesta, että on mahtavaa, että saan tehdä sitä työkseni.


Koulukin alkoi tällä viikolla. Toinen ja toivon mukaan viimeinen lukukausi. Kävin keskiviikkona esittelemässä koulussa opinnäytetyöni aiheen. Teen opinnäytetyön FC Reippaalle aiheesta "Vapaaehtoistoimijoiden yhteisön toiminta ja johtaminen". Esittely meni hyvin, joten nyt voi alkaa itse työn kimppuun. Ensin on vuorossa kyselyn laatiminen, sitten muutamat haastattelut, tietoperustan kahlaaminen, tulosten analysointi, kirjoittaminen, johtopäätökset jne. Valmista pitäisi tulla joskus ensi vuoden alkupuolella. Muutamia kurssejakin on vielä käymättä, mutta ne suoritan tämän syksyn aikana. Vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan!

Perjantaina tuntui siltä, että hoppuviikon jälkeen on ansainnut jotain kivaa. Niinpä lähdimme koko perheen voimin elokuviin. Taisi olla ihan eka kerta, kun oltiin koko porukka yhdessä katsomassa "aikuisten" elokuvaa piirrettyjen sijasta.


Napapiirin sankarit oli ihan ookoo, mutta ei niin hyvä kuin edeltäjänsä. Koska kotimaista elokuvaa pitää kuitenkin kannattaa, niin roposet menivät hyvään osoitteeseen.


Lauantaina ajeltiin kummipojan rippijuhliin Espooseen. Ensimmäinen neljästä kummilapsesta on nyt konfirmoitu! Seuraavaksi vuorossa onkin Miskan rippijuhlat. En ymmärrä mihin tämä aika mennyt! Kriisiä meinaa pukata, kun oma lapsikin on jo noin iso.


Tänään päätin viikon puolimaratoniin. Lahti Half Marathon Weekend oli kiva tapahtuma, mutta porukkaa olisi voinut enemmänkin. Oma juoksi kulki hyvin. Sain tehtyä nousevavauhtisen juoksun niin kuin olin suunnitellutkin. Tuntuma ja syke olivat sen verran hyvässä synkassa, että taidan juosta Vantaan maratonin lokakuun puoli välissä. Juoksuviikot jatkuvat siis edelleen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!















sunnuntai 27. elokuuta 2017

Saariselkä-leskenä

"Ai, täällä on muitakin Saariselkä-leskiä", totesi tuttavani Annukka, johon törmäsin Karisman Hesburgerissa.

Suu täynnä kanasalaattia ja kokis kädessä on huono väittää vastaan. Kun isäntä on pohjoisessa polkemassa pyörää, niin muu perhe elää viikonlopun valmisruoalla. Onneksi näköjään muillakin kuin meillä. Perjantaina meidän ovella kävi pitsataksi ja lauantaina kotiin lähti Hesen kassi. Tänään sunnuntaina tein sentään ruokaa, jotta kotiin palaajalla on mitä lämmittää, jos yöllä on vielä nälkä.


Simo lähti torstaina ajelemaan kahden kaverinsa kanssa kohti Saariselkää, jossa ajettiin perjantaista sunnuntaihin kestänyt Saariselkä MTB Stages-etappiajo. Kolmipäiväinen tapahtuma on tarjoillut sadetta, mutaa, juurakkoa, kivikkoa ja joen ylityksiä ja tuhansia nousumetrejä. Siis juuri sitä mitä he lähtivät hakemaan.


Yhteensä 222 kilometrin mittaisen tapahtuman viimeinen etappi ajettiin tänään, jonka jälkeen miehet hyppäsivät autoon ja ovat nyt parhaillaan 11 tunnin kotimatkalla. Se lienee raskain urakka, sillä silmää alkaa taatusti painaa ennen pitkää. He aikovat kuulemma ajaa vuorotellen, jotta jokainen saa vuorollaan levähtää.


Täällä kotona on valmisruoan mutustelun lisäksi katsottu lasten kanssa Moderni perhe-sarjan ekaa tuotantokautta ties monettako kertaa, koska se nyt vaan on niin hyvä ja kaikkien meidän suosikki. On myös käyty harkoissa (Mette ja Miska) ja pelissä (Miska) ja hengattu kavereiden kanssa (lapset), juostu pari hyvää lenkkiä (minä), siivottu koko huushollia (kaikki), oikoluettu yhden melkein valmiin kirjan tekstejä ja tehty jo vähän ensi viikon töitä ennakkoon.

Hyvin meillä on mennyt, mutta on se taas kiva saada Simo takaisin kotiin. Kohta. Ei enää montaa tuntia.











maanantai 21. elokuuta 2017

Metsää ja eläimiä

Lauantaiaamuna kello pirahti jo seitsemän jälkeen. Miska lähti yhden yön reissuun ja futisturnaukseen Jyväskylään ja pakkaus oli jäänyt illalla vähän vaiheeseen. Keräilin pyykkinarulta sukkaa ja pelipaitaa kassiin ja kävin herättelemässä unikekoa, joka ponkaisikin yllättävän ketterästi jalkeille. Kouluaamujen varhaiset herätykset ovat näemmä jalostuneet jo alitajuntaan.

Kun Miska huuteli kahdeksalta ovelta heipat, ryhdyin kahvin ja puuron keittoon. Olin sopinut Katjan kanssa treffit urheilukeskukseen puoli kymmeneksi, joten sain istuskella kahvikupin ääressä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa pitkään.

Yhdeksän jälkeen kiskoin trikoota ja lenkkaria jalkaan ja nappasin pari energiageeliä sekä pikkuruisen juomapullon paidan selkätaskuun.


Suunnitelmissa oli juosta vähän tavallista pidempi pitkä lenkki, kolmekymppiä metsän siimeksessä. Juoksujalka tuntui mukavan kevyeltä, ilma juuri sopivalta juoksuun ja olo muutenkin pirteältä. Oli kiva lähteä kipittelemään urheilukeskuksesta kohti Tapanilan hiihtomajaa, sieltä Messilään ja lopulta Hollolan puolelle, Heinsuolle. Kieppasimme Heinsuon kolmosen ja tulimme samoja jälkiä Messilän kautta takaisin. Tapanilassa nostettiin vauhtia ja juostiin kierros perhelenkkiä aerobisella kynnyksellä. Sitten hissuteltiin takaisin urheilukeskukseen, jossa mittari näytti 28,5 kilometriä. Pieni kunniakierros
piti siis vielä tehdä asfaltilla, että kolmekymppiä tuli täyteen. Kertakaikkisen hyvä lenkki!

Kotiin ajellessa Susanna laittoi viestiä, että on tulossa uimaan meidän kulmille. Lupasin lähteä osaksi matkaa seuraksi. Järvivesi tuntui märkkäristä huolimatta jo aika vilpoiselta, mutta sitäkin mukavampaa oli hypähtää uinnin jälkeen lämpimän saunan lauteille.

Lenkin ja saunan jälkeen kurvailin kotiin ja suuntasin Karismaan ostoksille. Tiesin, että lemmikkipäivänä paikalla olisi myös monenlaista karvakamua ja rapsuteltavaa, mutta siitä huolimatta Kilkkilän Farmin minihevonen tuuheinen ripsineen oli kyllä aivan yliveto!


Se työnsi päänsä kainalooni ja oli muutenkin niin hurmaava, että hyvä kun maltoin lähteä sen luota ruokaostoksia tekemään.

Sisätiloissa asiakkaille esittelivat palveluitaan mm. Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasema sekä Villähteen Agility-Urheilijat ry.  Seuran hallituksen jäsen ja nuorisovastaava Mona Brohm oli paikalla kahden isovillakoiransa kanssa. Hän kertoi, että mukaan seuran toimintaan ovat tervetulleita kaikenikäiset ihmiset ja kaikenrotuiset koirat.


Brohmin mukaan yhdistyksessä on tällä hetkellä 250 jäsentä, jotka harrastavat tottelevaisuuskoiratoimintaa, rally-tokoa ja agilityä, joista viimeksi mainittu on niin suosittu, että vasta-alkajia otetaan mukaan lajikatsemuksen perusteella.

- Koiran ja ihmisen välisen yhteistyön täytyy toimia hyvin ja koiralla tulee olla luonteensa puolesta edellytyksiä agilityyn. Koira ei myöskään saa pelätä tai käyttäytyä aggressiivisesti muita koiria kohtaan, Brohm kertoo.

Villähteen Agility-Urheilijat harjoittelevat omassa hallissa Lahden Vipusenkadulla. Lisätietoja yhdistyksestä saa tästä:

Touhukkaan aamupäivän jälkeen valloitin sohvan hyvän kirjan kanssa. Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio-dekkari, Viattomuuden loppu, oli tosi jännässä vaiheessa. Hyvä kirja on kuin silmien edessä jatkuvana virtana kulkeva elokuva, jonka pariin voi hypähtää koska tahansa. Jossain vaiheessa huomasin torkahtaneeni ja heräsin ulko-oven paukahdukseen. Mette sieltä tömisteli yläkertaan kaverilauman kanssa.

Illalla suuntasimme Esan ja Katjan kanssa pitkästä aikaa ulos syömään. Paikaksi valikoitui Santa Fe, koska sen monipuolisesta tarjonnasta tiesimme löytyvän jokaiselle mieluista purtavaa. Ravintolassa oli muutaman pöydän mittainen jono, mutta sen aikana ehdimme hörpätä yhden juomat terassilla. Voinpa siis sanoa olleeni kerran tänä kesänä terassillakin!

Sen pituinen se. Hyvä päivä.