pärnu

pärnu

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vallilla on Karismassa!

Vallila avasi kolmisen viikkoa sitten uuden täyden palvelun brändimyymälän Kauppakeskus Karismaan.


Myymälä on Vallilan viides oma myymälä: pääkaupunkiseudulla asiakkaita palvelevat Vallila Stockmann Sisustusmaailmassa ja Vallila Outlet Vantaan Tammistossa, Oulussa Vallila Valkea sekä Tampereella helmikuussa avattu Kuninkaankadun myymälä. Lisäksi Vallilan verkkokauppa toimittaa koko EU:n alueelle.


Vallilan uusi Karisman myymälä sijaitsee kauppakeskuksen ensimmäisessä kerroksessa, Finlaysonin ja Marimekon liikkeiden vieressä. Laadukkaan ja tyylikkään sisustuksen ystäville on nyt tarjolla Karismassa todellinen aarreaitta!


Vallila-myymälässä on esillä kattava valikoima malliston sisustuskankaista keittiön, makuuhuoneen sekä kylpyhuoneen tekstiileihin ja pientuotteisiin.


Esillä on runsaasti Vallilan valmisverhoja – kaupunkikuoseista valloittaviin luontoaiheisiin – sekä laaja valikoima mattoja suurista keskilattiamatoista raikkaisiin puuvillamattoihin.


Valmistuotevalikoiman lisäksi myymälä tarjoaa ompelupalvelua. Myymälässä asiakas voi ammattitaitoisen myyjän opastuksella uudistaa koko kodin ilmeen tai lisätä sisustukseen maustetta yksityiskohtien avulla.

Menkäähän kipin kapin tutustumaan!





keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pyörätesti

Kävin eilen Liikuntakeskus Pajulahdessa pyörätestissä. Sen tarkoituksena on selvittää, miltä kunto näyttää lukujen ja wattien valossa pitkän talven jälkeen.

Ennen testiä kävin tekemässä pienen hölkkälenkin ulkona. Verryttelin lihakset lämpimäksi, jotta olo olisi mahdollisimman tuore heti kuntopyörän päälle hyppäämisen jälkeen.

Testissä vastus kasvoi kolmen minuutin välein ja samalla syklillä sormen päästä tiristettiin verta. Kasvoilla oli happimaski, joka rekisteröi jokaisen hengenvedon. Toisia se kuulemma ahdistaa, mutta minä en kokenut sitä mitenkään ikäväksi.


Testin ensimmäinen taso, 80 wattia, ei tuntunut vielä missään. Aika monta 20 watin porrasta sain mennä eteenpäin ennen kuin pyörittäminen alkoi poltella lihaksissa. 200 watin eteen joutui tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin wattbikella. Lauantaina ajelin wattbikea 200 watin teholla tunnin putkeen, mutta tuolla testipyörällä en olisi varmasti ajanut puoltakaan siitä, sen verran nihkeältä se tuntui.

Testissä minua kiinnostivat eniten aerobinen ja anaerobinen kynnykseni. Toisin sanoen sykkeet ja watit perus- ja vauhtikestävyysvauhdeissa. Testaajan mukaan ne asettuivat ensi vilkaisulla noin 140 ja 200 wattiin, hengityskaasujen perusteella vähän ylemmäs. Lopulliset tulokset saan muutaman viikon sisällä.

Laktaattia oli tuossa 140 watissa 1,5 sitä seuranneessa 160 watissa 2,1 millimoolia. 200 watissa laktaattilukema oli tasan 4. Minulle sekin on vielä melko matala, sillä saan hapot nousemaan melko korkealle ja kestän niitä kohtuullisen hyvin. Testin lopussa hapot olivatkin 14,9. Testini kesti tasan 30 minuuttia ja viimeinen kuorma, jonka ajoin loppuun asti, oli 260 wattia.

Testin perusteella hapenottoni on 56 milliä, rasvaprosentti 18 ja teho/painosuhde 4.47 wattia per painokilo. Ihan kelpo lukemat tällaiselle ikänaiselle:) Kokonaisuudessaan tulokset olivat parempia kuin edellisessä, vuoden 2015 elokuussa ajamassani testissä. Ja sitähän minä toivoinkin.

Se, että kehittyy, motivoi sitomaan lenkkarien nauhoja yhteen, hyppäämään pyörän satulaan tai pulahtamaan altaaseen. 

En ole vielä ilmoittautunut yhteenkään ensi kesän kilpailuun, mutta vielähän tässä ehtii. Kiva nähdä, mitä tästä kropasta saa irti lappu rinnassa.















keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Maidottoman lopputulos

Olen ollut kohta kolme viikkoa ilman rahkaa, jogurttia ja ruisleipää. Tai leipää ylipäätään ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Aiemmin saatoin syödä pari-kolme 200 gramman rahkapurkkia päivässä. Joko niitä Valion maustettuja proteiinirahkoja tai sitten maustamatonta rahkaa. Leipää söin lähinnä tottumuksesta ja aika paljon. Ja koska ruisleipä ja tuoreet sämpylät vaan ovat niin hyviä.

Vaikka leipä-rahka-aamupalat, välipalat ja iltapalat eivät suinkaan ole sieltä huonoimmasta päästä, niin huomasin, että mahani oli usein turvoksissa. Kun Miskan kummisetä sitten kertoi omasta leipä-rahka-paastostaan, päätin kokeilla samaa.

Kolmen viikon ihmiskokeen lopputulema on 1,2 kiloa kevyempi ja vähemmän turvoksissa oleva nainen. En usko, että painoa on lähtenyt rasvoista, vaan pikemminkin nesteistä. Leipä sisältää suurimmaksi osaksi hiilihydraattia, jotka sitoo nestettä. Kun leivän syönti on jäänyt pois, ylimääräisellä nesteellä ei ole ollut enää mihin imeytyä.


Alun kipuilu ilman rahkaa on jäänyt jo oikeastaan kokonaan pois. Syön edelleen aamuisin puuroa tai sitten tällaisen Yosa Breakin, joka on kaurapohjainen, soijaton, laktoositon ja sataprosenttinen kasviperäinen välipalavalmiste. Tuo viikuna-uuniomena on ihan oikeasti hyvää!


Leivän korvikkeena syön joskus pienen karjalanpiirakan tai sitten paistan esimerkiksi tällaisen kahden munan ja yhden muussatun banaanin munakkaan, jonka väliin laitan paljon marjoja tai esimerkiksi miedosti pannulla paistettuja omenaviipaleita ja kanelia. On kuulkaa hyvää!

Kaikkeen näköjään tottuu ja jopa niin hyvin, että entiseen ei tee mieli palata. Rahkattomuus ja muidenkin maitotuotteiden harkittu käyttö jatkuu edelleen. Jätskistä en kuitenkaan luovu, koska Fazerina-tuutille ei ole vielä löytynyt voittajaa.








keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Läheltä piti

Eilinen aamu saa vieläkin palan nousemaan kurkkuun. Oli nimittäin hiuskarvaakin lähempänä, että maailmassa olisi nyt yksi Taru vähemmän.

En ole koskaan ajanut autolla kolaria. Työni puolesta olen ajanut useita kymmeniä tuhansia kilometrejä, enkä koskaan ole epäröinyt hypätä rattiin. Tuntuukin kornilta, että jos eilinen läheltä piti- tilanne oli päättynyt silmän räpäystä aiemmin rysähdykseen, se olisi tapahtunut oman kotikadun päässä. Ja ihan omasta syystä.

Sain eilen aamulla Miskalta viestin, että reppu unohtui bussiin. Äitinsä poika, kamat hukassa useammin kuin tallessa. Soitin Lahden Liikenteelle ja aloin selvittämään repun liikkkeitä. Pian sieltä soitettiinkin takaisin ja kerrottiin, että reppu päätyisi saman linjurin kyydissä Karistoon puolessa tunnissa.

Hyppäsin siis autoon hakeakseni repun ja viedäkseni sen pojalle kouluun. Pysähdyin kadun päässä olevaan T-risteykseen ja katsoin vasemmalle, josta ei tullut ketään ja sitten oikealle, josta olikin tulossa pakettiauto. Odotin sekunnin, että pakettiauto ehtisi mennä ja käännyin sitten sen perään.

Juuri kun olin polkaissut kaasua, havaitsin sivusilmällä, että vasemmalta puoleltani oli tulossa kovaa vauhtia iso maastoauto kohti oveani.

Sekunnin sadaosassa polkaisin kaasun pohjaan ja ehdin rimaa hipoen alta pois. Näin takapeilistä, kuinka maasturi teki korjausliikkeen ja palasi vähän heittelehtien takaisin kaistalle. Minä tärisin ratin takana kuin haavan lehti ja olin aivan shokissa. Se oli niin lähellä!

En ymmärrä, miksen katsonut risteyksessä uudestaan vasemmalle. En kerta kaikkiaan ymmärrä. Ehkä olin ajatuksissani tai sitten vain kuvittelin, että pakettiauto meni ohitseni niin nopeasti, ettei siinä ajassa ketään olisi ehtinyt tulla vasemmalta. Kyse oli kuitenkin vain sekunnista tai kahdesta. Joka tapauksessa vika oli täysin minun. Suuret pahoittelut sille maasturikuskille, joka oli joutua tieten tahtoen kolariin. Säikähdys oli varmasti yhtä suuri hänelläkin.

Koko eilisen illan mietin, miten huonosti olisi voinut käydä. Kun ajokortti on ollut taskussa jo yli 20 vuotta, niin liikenteessä tulee liikuttua jo vähän turhankin löysin rantein. Helposti unohtuu, kuinka suurta vahinkoa siellä voi saada aikaan itselleen ja muille. Ja ihan vaan siksi, että ajelee omissa ajatuksissaan puoli huolimattomasti.

Vaan eipä ajele enää. Eilinen oli kyllä hyvä muistutus siitä, kuinka kaikki voi muuttua yhdessä silmän räpäyksessä. Onneksi olen tässä vielä asiasta kertomassa. Olisi voinut käydä paljon huonomminkin.










maanantai 3. huhtikuuta 2017

Keskiviikosta alkaen Karkeloidaan!

Karismassa alkaa keskiviikkona Karkelot, jotka jatkuvat koko loppu viikon. Luvassa on

paljon kutkuttavia tarjouksia keskiviikosta sunnuntaihin, 5.-9.4. Karkeloissa arvotaan joka päivä asiakkaiden lemppareita, Viking Linen HKI-Tukholma-HKi –risteilyjä, yhteensä peräti 370 kappaletta. Karkeloiden juontajana toimii Thomas Boucht ja hänen seurana tunnelmaa nostattaa sporttinen ex-Miss Suomi Satu Tuomisto

Aikuiset saavat shoppailla rauhassa, sillä Mannerheimin Lastensuojeluliiton lapsiparkki palvelee perjantaina 2. kerroksen Papula-leikkipaikassa klo 16-20, lauantaina klo 11-16 ja sunnuntaina klo 12-16. 



Halauksia jakaa Karisman ihana Papu Kaijanen –maskotti perjantaina klo 15-20, lauantaina klo 11-16 ja sunnuntaina klo 12-16. Myös Ville Viking –maskotti seikkailee kauppakeskuksessa lauantaina klo 11-15 välillä.

Ja niitä super hyviä tarjouksia on niin paljon, että niistä on tehty aivan oma kuvasto! Jos postisi joukossa ei ole vielä pärähtänyt omaa kuvastoa, voit selata sitä tästä.

Nähdään Karisman Karkeloissa!




 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Tentti ja muuta pään vaivaa

Viikko on taas huvennut lähes tulkoon käsistä. Tällä viikolla on puuhannut suureksi osaksi Kunto & terveys -lehden parissa ja lukenut tänään olleeseen yhteisöpedagogiopintojen englannin tenttiin. Se meni hyvin! Kannatti tankata alan sanostoa vielä eilen yömyöhään asti.



Tämän viikon jälkeen voi taas huokaista syvään. Lehti on melkein paketissa ja ensi tiistaina se menee painoon. Moni muukin viime viikkoina päätä vanteen lailla kiristänyt työjuttu on valmistunut, joten muutaman päivän voi huokaista ihan hyvällä omalla tunnolla.



Mutta tällaista se yrittäminen on, vähän skitsofreenistä hommaa. Töitä pitäisi koko ajan olla 120 prosenttia ja sitten kun on, kahdeksan tunnin työpäivät eivät tahdo millään riittää. En silti vaihtaisi tätä mihinkään.

"Minimipanoksella maksimaalinen vapaa-aika" on jonkun muun kuin minun kehittämäni slogan. En voisi kuvitellakaan tekeväni työtäni minimipanoksella, koska jokainen kirjoittamani juttu on käyntikortti, jolla myyn tai olen myymättä itselleni lisää töitä.

Mutta tuon vapaa-aika-ajatuksen ostan kyllä mielelläni. Sitä saisi olla enemmän. Että voisi nauttia iltapäivien aurinkoisesta tunneista, viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa, käydä kaupassa ennen puoli viiden ruuhkaa tai pyöräillä tai juosta tunnin sijasta kaksi. Ihan arkisia juttuja, mutta sellaisia, joita osaisin varmasti arvostaa.

Ehkäpä ennen pitkää. Sitä ennen ajelen töiden perässä kohti auringonlaskua ja olen kiitollinen, että tekemistä ja terveyttä riittää.











keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Maidoton ja leivätön

Viime viikonlopun kylävieraiden kanssa tuli puhetta ruokavaliosta. Miskan kummisetä Ville pyöräilee SM-tasolla ja siinä lajissa miehistä on tunnetusti pyörän päällä vain luu ja nahka. Paitsi Peter Saganilla, jota fanitan kovasti.

Aikuisurheilussa kilojen kanssa ei ole niin justiinsa, mutta siitä huolimatta Villekin pyrkii pudottamaan painoaan muutamalla kilolla aina ennen kisakauden alkua. Hän noudattaa ruokavaliota, johon ei kuulu maitotuotteita, leipää, pastaa eikä perunaa. Eikä tietenkään muitakaan herkkuja muuten kuin satunnaisesti.



Koska minut on helppo houkutella kokeilemaan melkein mitä vaan, niin ajattelin olla kaksi ja puoli viikkoa samanlaisella dieetillä. Kaksi viikkoa siksi, että polkaisen parin viikon päästä pyörätestin Pajulahdessa ja olisi kiva, jos maha ei olisi testipäivänä kovasti pömpöllään. Ja toisaalta siksi, että minua kiinnostaa nähdä, miten ja kuinka nopeasti tuollainen ruokavalio vaikuttaa oloon ja vaa'an lukemaan.

Alkuviikon kokemusten perusteella voin sanoa, että tällaiselle rahkan ja ruisleivän suurkuluttajalle meinaa tehdä aamuisin ja iltaisin tiukkaa, kun joutuu pohtimaan mitä söisi.



Onneksi puuro ei ole kiellettyjen ruokien listalla. Aamulla olen siis lusikoinut nätisti kaurapuuroa marjoilla ja raejuustolla ja syönyt lisäksi yhden keitetyn kananmunan. Niillä pärjää hyvin lounasaikaan asti. Pastan ja perunan olen korvannut kasviksilla ja iltarahkan banaaniletuilla. Menee se näinkin!

Lupaan raportoida kahden viikon kuluttua, miten dieetti meni, vatsa toimi ja miltä vaaka näytti. Vaikka minulla ei varsinaisesti ole pudotettavia kiloja, niin kai sitä kilon tai pari voisi aina olla kevyempi. Ainakin hetkellisesti :)